Patalapun paljastus

Salainen vaihtopatalappuni on päässyt perille ja uskallan laittaa jo kuvan siitä tänne. Tässä auringonkukkapatalappu on eksynyt juhannusruusupuskaan.
Keskusta on virkattu ruskeasta Mambosta ja terälehdet keltaisesta Samoksesta. Tosi helppo, tässä ei kauaa nokka tuhissut. Terälehdet tein lastavirkkauksella, ohje löytyi Lankatöitä omin käsin -kirjasta. Kirjan olen joskus pelastanut kirjaston poistomyynnistä. Käsittääkseni lastavirkkauksessa on joitain eroja varrasvirkkaukseen. Eikös varrasvirkkauksessa yleensä tule yksi lankalenkki yhteen silmukkaan? Tässä laitettiin kaksi. Muistaakseni varrasvirkkauksessa työ oli käsissä jotenkin toisin päin. Kokeilin varrasvirkkausta joskus Suuren käsityölehden ohjeiden mukaan, enkä saanut aikaan muuta kuin ärripurria ja kipeät hartiat. Tai sain pienen pätkän tulostakin, mutta tuumasin kuitenkin, että tämä ei ole kivaa eikä helppoa. Lastavirkkaus taas sujui helposti.

Kirjoneuletta tahtoo vaan väkisellä puikoilta tulla. Tämä ei ole jäniksenkorvanlämmitin, vaan lapasen selkäpuoli. Värit on Tipun valitsemat. Lapasen kirjavuusaste on juuri ja juuri migreenikynnyksen alapuolella.
Tänään ollaan menossa ristiäisiin, enkä tietenkään muistanut ostaa lahjapaperia. (Enkä sukkahousuja itselle tai Tipulle...) Paperivaihtoehtoina oli liian pieni pala pallokuvioista, vaaleanpunapohjainen prinsessakuvioinen, shokkipinkki metallipaperi tai tämä ruskea. Tein ruusukkeen samasta pitsistä, jota on kortissa. Pitsi on Isännän mummolta saatua ylijäämää ja siinä oli rypytyslanka valmiina. (Voiko ruusukkeen teossa enää helpommalla päästä?) Siihen vähän kiharrettua lahjanauhaa alle ja liimalla kiinni. Eikös näytäkin siltä, että lahja on paketoitu tarkoituksella ruskeaan paperiin, eikös?
Vauvalla on "älä syö mitään -päivä" menossa jo kolmatta päivää. Tai syö se minulta maitoa ja omasta kädestään leipää. Olisikohan aika ruveta syöttämään sille itse sormin syötäviä ruokia? Ei se niitä ainakaan huonommin syö, kuin soseita. Huonommin ei nimittäin voi syödä. Tipu oli 10 kk, kun se kieltäytyi syömästä, jos yritin syöttää. En viitsinyt tapella mokomasta asiasta, vaan annoin Tipun syödä itse. Voitte kuvitella, kuinka paljon se sotki!

Sukkia aidalla

"Kolme villasukkaa istui aidalla,
silivatiseilaa silivatiseilaa, yksi lensi pois..."
Ja nämä sitten jäi jäljelle. Sukat on naisen kokoa, taitaisivat sopia 38 tai 39 numeron jalkaan. Silmukoita on 15/puikko, kirjoneule jälleen mukailtu Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjasta.

Salainen patalappukin on valmis. Kunhan nyt vain pääsisin kylällä sellaiseen aikaan, kun posti on auki, niin saisin sen maailmalle. Siitä tuli kiva, taidan tehdä samanlaisia vielä lisää jossain vaiheessa. Niitä voisi laittaa vaikka pukinkonttiin. Olen vähän tilkkuillutkin taas. Yksi peitto on reunakanttausta vaille valmis, ja ehkä vähän jotain muutakin. Täytyy taas kokeilla, toimiiko yksi idea ollenkaan. Niistä molemmista kuvia vähän myöhemmin.

Työmaallakin tapahtuu. Nämä pitäisi kai saada käyttöön eikä kasoihin pihaan.

Muutama poutapäivä on tehnyt hyvää. Kuvassa näkyvistä lammikoista huolimatta piha alkaa olla suhteellisen kuiva ja kova. Jatketaan samaa rataa! Hirvikärpäsiäkään ei ole näkynyt - ainakaan vielä.

Uusi sisustus

Mökillä näyttää nyt tältä. Ja tältä.

Siirrettiin kaikki kalusteet makuuhuoneeseen ja Pojan kesähuoneeseen. Keittiön lattia menee kokonaan purkuun ja saunan myös. Koska lattia jatkuu yhtenäisenä tupaan, pitää koko lattia hioa ja lakata uudelleen. Kosteuskartoittaja oli porannut reiän myös saunan eteisen
lattiaan, jospa saataisiin uusia myös se vakuutuksesta.

Sitten vähän hilpeämpiin tunnelmiin. Tämän kortin näpräsin pienen pojan ristiäisiin. Vaaleansinistä ja valkoista kartonkia, virkattu sydän ja pätkä pitsiä. Hirmuisen hempeähän tämä on.
Tyrnin oksat on ihan täynnä marjoja. Harmi vaan, että nämä on vuokraisännän eikä meidän. Saahan näitä ihailla.

Tuunausta

Ostin Tipulle parilla eurolla uuden paidan, jossa oli pieni reikä.
Virkkasin puuvillalangasta sydämiä, ompelin reiän umpeen ja piilotin korjauksen sydämen alle. Näön vuoksi lisäsin vielä pari ylimääräistäkin sydäntä. Sydämet ovat oikeasti vaaleanpunaisia, mutta kännykamera muutti väkisellä ne valkoisiksi. Paidasta tuli Tipulle mieleinen, ja sehän tässä on tärkeintä!

Hupsista!

Miten tässä nyt näin kävi? Minun piti ostaa yksi, siis YKSI, kerä punaista Nallea. Ja näiden kanssa tulin kaupasta kotiin.
Onhan siellä se punainen Nalle-keräkin, tosin Coloria eikä yksiväristä. Mutta miten ihmeessä kassiin joutui tuo riemunkirjava kerä? En tajua. Sekin on Nallea, mutta Vauva ehti jo syödä siitä vyötteen. Halpa-Hallin Jenny langat oli tarjouksessa, vaaleanpunainen on Tipulle ja korallinvärinen Vauvalle. Ja Samokset oli -30% toisessa kaupassa. Vihreät piti ostaa, kun kotona on jo muutama kerä keltaista. Nythän niistä rupeaa jo saamaankin jotain. Ostokset kun lisää tähän kasaan, jonka sain äidiltä tällä viikolla (äiti ei ole kuulemma tehnyt Vauvalle mitään, joten nyt sain lankaa, jotta voin tehdä itse), niin lankavarasto karttui parissa päivässä ihan kiitettävästi. Ostokset oli yhteensä 650 g ja näitä Wooleja on 400 g. Voih...
Näihin minä yritän noita lankoja kuluttaa: kirjoneuletta taas tulossa, tällä kertaa sukat. Nämä ei ainakaan jää minulle, vaaleanpunainen kun kuuluu ehdottomasti inhokkiväreihin. En taida tykätä edes tuosta kirjoneuleesta. Niin ja aloittelin salaista patalappuakin, mutta siitä laitan kuvia vasta myöhemmin, jos muistan.

Sitten välillä työmaalle. Monttu on jo pohjalukemissa, siis tarpeeksi syvä. Ja aivan varmasti tarpeeksi kurainen. Isäntä seisoo tuolla takana, montun kokoa voi verrata vaikka siihen.
Huomenna tulee aamulla sorakuorma tänne pohjalle. Kunpa ei vain aina sataisi vettä!

Pajuja

Niitä on paljon! Niitä on punaisia! Ja vihreitä! Ja mustia! Eikä niissä ole oksia tai haaroja tai mutkia! Ja kaikki on minun, MINUN, MINUN! Muhahahahahaaa!
Maaninen kiilto silmissä rämmin eilen tulevan kalalammen rannoilla. Pajut näyttävät hyviltä, pitkää ja oksatonta, ohutta ja paksua. Ja paljon, kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy. Putoaisipa lehdet puusta nopeasti ja sitten saisi tulla lämmintä keliä, että tarkenisin punoa pihassa, eikä tarvitsisi olla hirvikärpäsiä tai muita verenimijöitä, kiitos!
Vauva sai vielä tikrumekon. Testailin saumurin eripituissyöttöä, ja poimuttihan se! Fiksu vekotin. Poimuttava kone on kätevä Tipun vaatteissa. Prinsessakausi sen kun vain jatkuu. Tiikerikangasta on vielä pieni pala, taidan tehdä siitä toisen pipon. Ruskea resori meni kyllä kaikki, mikä selittää mekon lähes mikroskooppisen ohuet resorit kädenteiden reunassa. Mutta katsokaa noita sääriä! Söpöt!
Miehen lapaset. Mustaa Nallea Syksy-Nallen kaverina. Musta on jotenkin oudon tuntuista, ihan erilaista, kuin muut värit. Silmukoita oli 18/puikko, puikot 3 mm. Leveys on ihan sopiva isohkoon miehen käteen. Kirjoneulemalli on Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjasta, käänsin sitä 90 astetta, laitoin keskikohdan lapasen keskelle ja jätin kuvion sivuilta yli menevät silmukat pois. Kirjoneuletta vaan tuntuu puikoille pyrkivän.
Tätähän se on lapsiperheen rakennus: Tipu kiipeilee multakasassa ja Isäntä kuokkii taustalla maata Åkella. Tipun mielestä parhaat leikkipaikat on rakennuksella, mutta en oikein uskalla päästää sitä Isännän kanssa työmaalle niin kauan, kuin kaivut vielä jatkuvat.

Sunnuntaipäivän tuotoksia

Käytiin Tipun kanssa kävelyllä hakemassa kanervia. Pihassa pyörittelin niistä kranssin.

Kranssin teko on sitten ärsyttävää: Mukamas helppo homma, kunhan vaan pyörittelen, vähän rautalankaa käyttöön. Mutta yleensä nämä ei täysin onnistu: liian harvoja, liian tuuheita, liian paksuja, liian ohuita, liian säntillisiä, liian epäsäännöllisiä... Taitaa olla harjoituksen puutetta. Ihan tyytyväinen en siis tähänkään ole. Täytyy varmaan joskus hakea uusi pussillinen kanervia. Niitä riittää tuolla tien varrella.

Vauvan tilkkupeitto onnistuikin sitten jo paljon paremmin. Peiton koko on suunnilleen 100 x 75 cm. Laitoin väliin ohuen vanun, joten tästä tuli mukavan notkea. Ei ole liian tönkkö taiteltavaksi vaikka vaunuihin. Tykkään tästä! Peitto ei jää meille, vaan muuttaa uuteen kotiin pikkuisen pojan ristiäisissä.
Innostuin tikkailemaan pientä ja helposti käsiteltävä peittoa aika tiukkaan. Jälki on kyllä vaivan väärtti.
Takapuolikin näyttää hauskalta tikkausten ansioista.
Tässä sitten kuva tikrupuvusta pipoineen Vauvan päällä. Eihän tästä ikiliikkujasta meinaa saada kuvaa. Kun otan kännykän ja rupean tähtäilemään, Vauva tuumaa, että onpa kiva kun äiti tuo kännykän tuohon lähelle, että voin ottaa sen.
Isäntä kaivoi eilen kätköistään sopivan riman kannattamaan kirjahyllyn taustan yläpäätä. Tänään paukutin sen sitten niittipyssyllä kankaan paikoilleen. Tässä ensin Tipun puoli:

Pojan puolella on vähän viidakkotunnelmaa:

Peitto oli täsmälleen oikean kokoinen ja Pojan kirjahyllyn väliseinä osui peitossa justiin siihen, mihin olin suunnitellutkin. Kerrankin niin päin!