torstai 9. lokakuuta 2014

Syksyisiä juttuja

Pitkän aikaa on taas päässyt vierähtämään ilman yhtään postausta. Työn ja lapsiperheen arjen yhdistäminen tekee elämästä kovin hektistä. Nyt tuli pakostakin pieni hengähdystauko. Ilosilmukka on sairastanut rintatulehdusta kesäkuusta asti. Sen tarkemmin verisiin yksityiskohtiin tässä menemättä totean, että tulehdus päätettiin hoitaa leikkauksella. Leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa ja töihin palaan reilun viikon päästä. Sen verran leikkausalue vielä aristaa, etten ole saanut vielä harrastettua liikuntaa tai touhuttua muutenkaan mitään raskaampaa. Pihan haravointi saa nyt odottaa. Käsitöitä sen sijaan saan kyllä tehtyä. Kaikenlaista onkin valmistunut, osa näistä toki jo aikaisemmin. Ensin on kuvia kutileista ja virkkuista, postauksen hänniltä löytyy kokeiluja minulle vähän erikoisemmilla tekniikoilla. 
Lapaset, naisten kokoa. Lankana Novitan Wool ja ohje Novitan lapaslehdestä.
Toiset lapaset, myös naisten kokoa, Lankana myös näissä Wool ja ohje näihinkin Novitan lapaslehdestä.
Lapaset miesten kokoa, Lankana näissä Novitan Nalle, ja ohje edelleen samasta lapaslehdestä. Värit on oikeasti tumman harmaa, valkoinen ja punainen. Pahoittelen huonoa kuvaa.
Läjä eri kokoisia lasten lapasia, joissa tupsunyöri ranteessa. Hauskan näköinenhän tuollainen tupsujuttu on, mutta sen käytännöllisyydestä en ole niinkään varma. Saahan sen helposti saksilla pois, jos se on hankala käytössä. Näissä lankana Wool.
Kaikkein pienimpiä lukuun ottamatta lasten lapasissa on intialainen peukalokiila, jonka ohje Novitan lapaslehdestä. (Alkaa jo tuntua toistolta...) Tuo kiila on helppo tehdä, mutta muuten en ole aivan vakuuttunut siitä. Pitäisi tehdä yhdet lapaset aikuisten koossa samalla tekniikalla, niin voisin mallailla niitä omaan käteen.
Sitten vähän isompi neule. Kaarrokevillapaitaan katsoin mallia parikymmentä vuotta sitten Islannista tuodusta neulelehdestä. Lehden malleissa on tosin käytetty paljon paksumpaa lankaa kuin minulla oli. Silmukkamäärä oli suunnilleen kaksinkertainen. Samoin lehden mallit ovat leveitä, halusin paidasta vähän kapeamman ja reilusti pidemmän.
Kaarrokkeen kirjoneulekaavion suunnittelussa oli vähän haastetta kaikkinen kavennuksineen. Lopputulos on kuitenkin ihan onnistunut. Villapaidasta tuli kaikin puolin sellainen kuin etukäteen ajattelin. Lankana villapaidassa on Norjasta ostettu villa-alpakka-sekoite ja 3,5 mm:n puikoilla neuloin.
Tipun pontson ohje on Teeteen verkkoneulelehden uusimmasta numerosta. Tein vähän paksummasta langasta ja muutenkin muokkasin ohjetta aika paljon. Lehdessä helman muotoilut oli tehty lyhennetyillä kerroksilla ja kavennukset olivat kappaleiden reunoissa. Minä jätin lyhennetyt kerrokset pois ja tein kavennukset palmikon vieressä, jolloin helmaa ei tarvinnut erikseen muotoilla. Henkari on leveämpi kuin pontso. On se myös Tipun hartioita leveämpi. Kehno kuva.
Toinen kuva ilman henkaria ja pontso omenapuun oksalla ei juuri tilannetta paranna. Höh.
Tipun virkattu pinkki olkalaukku valmistui kesällä. Ohjetta ei laukkuun ollut, kunhan vaan koitin saada aikaan Tipun toiveiden mukaisen laukun.
Tässä vielä toinen kuva, jossa laukun rakenne erottuu paremmin.

Lasten vanha pallo löytyi pihasta lutussa. Liekö pihassa pyörinyt ketunpoika sen hajottanut, vai onko sillä vain tullut ikä täyteen. Juuri tällaistahan minä olen odottanut. Rikkinäistä palloa tai jotain.
Palloon saksilla reikä. Sehän on sisältä ihan puhdas ja liukkaan kiiltävä.
Pihassa on rakenneltu vähän yhtä ja toista tänä kesänä. Korjattu vanhaa navettarakennusta ja tehty savusaunan pohjaa. Yhtenä valupäivänä Poika lotrasi pallon täyteen betonia. Koska massa on tietysti löysää, pallolle tehtiin pesä sorakasaan.
Seuraavana päivänä revittiin pallo pois päältä, ja tällainen siitä sitten tuli. Betonipallohan se. Vähän tuo on muhkurainen, pesän olisi pitänyt olla sileämpi. Eipä haittaa, kiva kokeilu kaikesta huolimatta. Seuraavasta pallosta tulee sitten tasaisempi.
Äiti toi ison kurpitsan, josta koversin sisukset pois ja Pupun toimiessa konsulttina kaiversin kurpitsalle kasvot. Kurpitsaukko sain nimekseen Jaska. Ihka ensimmäinen kokeiluni tätä sorttia. Sisuksista keitin hilloa, niin etteivät nekään hukkaan menneet. Kolme ja puoli kiloa syötävää Jaskasta lähti.
Tässä Jaska vielä valaistuna. Halloweeniin on vielä tietystin vielä aikaa. Saa nähdä, pärjääkö Jaska pihalla sinne asti. Pikkulintuja näyttää kurpitsakin kiinnostavan, Jaskaa on jo nokittu.
Elämä täällä maalla on käynyt tänä syksynä mielenkiintoiseksi. Aamulla ei tiedä, mitä yön aikana pihassa on tapahtunut. Aikaisemmin mainitsemani ketun poikanen on tähän mennessä kuljetellut kenkiä kuistilta pitkin pihaa, Isännän lenkkikengästä oli purtu nauhat pätkiksi. Hanskat ja rastasverkot kulkeutuvat myös pitkin pihaa. Kuistille jäänyt roskapussi on levitelty pihan nurkalle, voirasiat ja viilispurkit putsattu. Talitiaisille näkyy myös kelpaavan kurpitsan lisäksi ainakin oasissieni, se sellainen, johon voi tyrkkiä kukkia. Välillä ihmettelen, onko piha enemmän ihmisten vai eläinten valtakuntaa. 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, postauksessasi 31.10 2011 (http://perinteet.blogspot.fi/2011/10/viela-kirjoneulesukat.html), olit tehnyt aivan upeat apilanlehti sukat, muistatko neuloitko ne ylhäältä alas vaiko alhaalta ylös menetelmällä? Ne olivat todella kauniit ja ajattelin itsekin yrittää josko minultakin ne onnistuisivat :) t.marita

Ilosilmukka kirjoitti...

Hei. Kiitos kehuista. En tosiaankaan muista enää, mutta kuvien perusteella tein sukat ylhäältä alaspäin. Sukat eivät jääneet minulle - harmi :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, onko tuo nyt ihme etteivät sinulle jääneet:) Kiitos vastauksestasi ja aurinkoista lopputalvea☀️
T. Marita