Kangaspuiden virittelyä

Innostuin virittelemään kangaspuut toimintakuntoon. Minulla on pienet kangaspuut, jotka ovat alun perin olleet pöytäpuut. Isäni teki aikoinaan puihin jalat ja lisäsi kaksi polkusta. Nyt keksin, että puihin pitää saada kaksi lisäpolkusta, niin että pystyn kutomaan muutakin kuin poppanaa.

Poika askarteli joululomallaan lisäpolkuset ja päätyi tekemään koko yläosan mekanismeineen uudelleen. Rullat Poika tulosti 3D-tulostimella.

Niisivarret kulkevat nyt omissa urissaan. Uudet niidet ja nyörit puihin piti hankkia, muita tarvikkeita ei tarvinnut ostaa.

Näiden muutosten jälkeen kangaspuissa on jäljellä enää alkuperäiset tukit rattaineen ja niiden kehikko. Muut osat on tehty uudelleen.

Loin pienen testiloimen ihan vaan, jotta voin kokeilla ja säätää nyörejä. Ja näin! Saatiin vanhat poppanapuut tekemään toimikasta! Tuossa ne nyt tuvan nurkassa odottelevat oikeaa lointa.

Kun nyt on tarkoitus kangasta kutoa, pitää kudelanka saada puolattua. Sitä varten Poika askarteli puolauslaitteen.

Laitteessa on vanha sähkömoottori Poijan jemmasta, mistä lie särkyneestä laitteesta talteen otettu, akseli ja pari ratasta muuttamaan pyörimisnopeus oikeaksi. Lisäksi kytkin ja virtajohto. Rattaat ja laitteen rungon Poika tulosti samoin kuin kangaspuiden rullatkin.

Sitten koko komeus vain ruuvipuristimella pöydän reunaan kiinni ja puolaamaan. Eihän se kaunis ole, mutta toimii!

Taisi tässä kangaspuiden säädössä mennä kuukauden päivät vauvan pontevasti avustaessa. Voihan sitä tietysti pyyhekankaan teon aloittaa näinkin. XD

Leipähäkin valot

Se tuvan katossa roikkuva leipähäkki. En sitten osannut jättää sitä silleen.

Taittelin vanhan kirjan lehdistä paperikellot ledien päälle. Kellon ohje löytyy jostain parin vuoden takaisesta Taikalehden joulunumerosta. Tätä varten en lehteä kaivellut esille, koska muistan jo ulkoa, miten kelloja tehdään.

Tältä leipähäkki kelloineen näyttää iltahämärässä valot päällä.

Kelloja oli kiva askarrella pitkästä aikaa ja aika helposti nuo 40 kelloa valmistuivat. Nyt saa leipähäkki jäädä tällaiseksi. Ehkä jouluksi sitten lisään sinne vielä jotain.

Nurmilinnun poikanen

Tipu valitsi viime kesänä alennusmyyntilangoista itselleen kaksi kerää vaaleanpunaista Sandnes mini duett -lankaa, joka on pehmeää villa-puuvillasekoitetta. Neuloin langasta Tipulle Nurmilintu-huivin.

Huivista jäi viimeinen pitsiosio pois, koska lanka loppui. Huivi on näinkin riittävän suuri ja malli toimii hyvin tällaisenakin. Olkoon sitten vaikka nurmilinnun poikanen. 

Langan puikkosuositus on 2 -2,5 mm, käytin huivissa 3,5 mm:n puikkoja. Neulepinnasta tuli huiviin sopivasti pehmeä ja notkea.

Kansanperinnettä

Tein kesällä itselleni feresin, siitä löytyy oma postauksensa tuolta alempaa. Se oli niin hauska tehdä, että kun Tipu vinkkasi haluavansa myös feresin, niin näinhän siinä sitten kävi. 

Tipu alkaa olla jo naisen mittainen, en olisi muuten viitsinyt tähän urakkaan ryhtyäkään. Feresin helmassa on leveä päärme, josta voi tarvittaessa jatkaa helmaa. Tein lisäksi yläreunaan pari helposti avattavaa laskosta, niin että leveyttäkin mekkoon saa helposti lisää.

Tipu valitsi itse asunsa kankaat. Mekkokangas on pystyraidallista, paitakangas pilkullista ja essu- ja kanttauskangas yksivärisiä. 

Sain päähäni laskostaa mekkokankaan raitojen mukaan niin, että toinen väri peittyy näkyvistä. Siinä olikin melkoinen urakka, kun raitojen leveys oli alle puoli senttiä. Lopputulos on kuitenkin kivannäköinen, jospa vaivannäkö kannatti. Näin se vaan laskostuu vajaa neljä metriä kangasta hoikankin varren ympärille. Reilut 200 laskosta se vaati.

Meillä on piharakennuksissa kaikenlaista vanhaa roinaa, jota jännästi kulkeutuu sisälle aika ajoin. Tällä kertaa haaviin tarttui vanha ikkunanpoka, josta on lasi kadonnut jo aikaisemmin. Kiinnitin pokaan katiskaverkon ja pujottelin verkonsilmiin ledivalosarjan.

Ikkunanpokan puu on kauniisti harmaantunutta eikä vaatinut muuta kuin puhdistuksen.

Toin talveksi sisälle myös leipähäkin, jonka ripustin tupaan pöydän yläpuolelle. Myös leipähäkki sai ledivalot. 

Häkki on varmaan saanut vuosikymmenten aikana patinaansa savusta, sen verran tummapintainen se on. Kaikki toisen pään piikit on uusittu jossain vaiheessa.

Tältä tuvassa näyttää nyt. Jossain vaiheessa virittelen leipähäkkiin varmaan jotain muutakin. Minusta se näyttää olevan vielä jotain vailla.

Ja vielä yksi kuva Tipusta feresissään, ihan vaan koska se on niin ihana!

Vaatekaapin päivitystä

Uusi elämäntilanne vaati vähän päivitystä vaatekaappiin. Löysin pari mieluista kaavaa tämän syksyisestä Ottobre design woman -lehdestä.

Tein neulosmekon etukappaleen yläosan kaksinkertaisena. Alemmassa kerroksessa on halkiot ja ylempi kerros on alareunastaan auki. Näin sain itselleni näppärän imetysmekon.

Alkuperäisessä mallissa hame oli tehty joustavasta neuloksesta. Minun hameeni on tehty joustamattomasta villakankaasta. Muutin hameen kietaisumalliseksi ja tein eteen nappikiinnityksen, jotta sen pystyy pukemaan päälleen.

Muutosten aika

Tämä syksy on ollut Ilosilmukan perheessä isojen muutosten aikaa. Koulujen alkaessa perheeseen syntyi reipas, pieni poikavauva. Pari viikkoa sen jälkeen, kun saatiin uusi perheenjäsen, Poika muutti kotoa Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Tipu puolestaan siirtyi kyläkoulusta keskustan yläkouluun. Iso muutos sekin. Pupun kohdalla koulunkäynti jatkuu kolmannella luokalla samassa koulussa ja tuttujen koululaisten ja opettajien kanssa kuin ennenkin. Ensimmäinen kuukausi pikkuvauvan kanssa on mennyt mukavasti, vauva on niin rauhallinen ja tyytyväinen, syö ja nukkuu hyvin, ja on jo ehtinyt hurmata isosiskonsakin. 

Vauvahoidon lomassa ei nykyisin jää montaa hetkeä käsitöille. Olenkin neulonut enimmäkseen pikkuisia neuleita, tumppuja, sukkia ja myssyjä. Vauva tuntuu kasvavan nopeammin kuin ehdin neuloa Onneksi vanhaakin varastoa sentään löytyy. On vain niin kiva neuloa uudelle ihmiselle ihan uusia pikkuneuleita. 

Ennen vauvan syntymää ehdin sentään saada valmiiksi Tipun villapaidan. 

Paita on Tipun itsensä suunnittelema, vain palmikkomalli valittiin yhdessä. Lanka on Cascaden silkki-villaa, se on huolella valittu, jotta herkkähipiäinen Tipu pystyy pitämään paitaa ihoa vasten. 

Palmikkokuvio on yhdistelty Neulojan käsikirjan malleista. Ihana lanka neuloa ja mielenkiintoinen palmikkokuvio, mikäpä sen mukavampaa. Pitempäänkin olisin voinut paidan miehustaa neuloa.

Reissuneuleena villapaidan ohella olen virkkaillut hissukseen huivia lankakaupan alennusmyynnistä hankitusta langasta.

Laitoin tupsut taktisesti vain huivin keskelle ja päihin. Tupsut koko huivin reunan matkalla olisivat toki näyttäneet hyvältä, mutta vieneet lankaa niin paljon, että huivista olisi tullut aika pieni. Tein mieluummin isomman huivin vähemmillä tupsuilla.

Osittain tupsuton reuna toimii hyvin, kun huivi on käärittynä kaulaan. 

Ilosilmukan tärkein käsityö on nyt uusi pikkuihminen. Varmaan sitten jossain vaiheessa valmistuu taas blogattavia käsitöitä langastakin.

Pieniä peittoja, perhosia ja sukkia

Ostin muutamia vuosia sitten kehitysvammaisten toimintakeskuksen ylijäämistä muumikuivioista kangassuikaletta ja kirjailtuja vohvelikangaspaloja. Olen muumikankaita käyttänyt jo pariin tilkkupeittoon, ja nyt tuli aika käyttää nuo kankaat loppuun. Niistä riitti neljään pieneen tilkkupeittoon. Neliönmuotoisten peittojen koko vaihtelee vähän yli ja alle metrin. 

Ensimmäinen peitto on Tipun suunnittelema. Keskellä on vohvelikangasneliö ja sen ympärillä muumikangasreunuksia niin paljon, että koko on sopiva. Tämä malli on  helppo ja nopea tehdä ja yksinkertainen suunnitella.

Seuraavaan peittoon käytin kaikki vohvelikankaat, lisänä vähän muumikankaita. Vohvelikangas on sen verran helposti liestyvää, että päädyin tikkaamaan kaikkien saumojen päältä leveällä ompeleella.

Ruudullinen muumipeitto on tehty pikatekniikalla, helppo ja nopea siis tehdä tämäkin. Kangassuikaleet olivat vähän eri levyisiä, enkä halunnut kaventaa leveämpiä. Tästä johtuen kaikki ruudut eivät ole neliöitä eivätkä tilkkujen saumojen linja jatku suorana peiton yläreunasta alareunaan.

Neljäs peitto on tehty myös pikatekniikalla niistä kankaista, joita oli vielä jäljellä. Valikoima oli vähän suppeampi jo tässä vaiheessa.

Ainakin vohvelikangaspeitto jää omaan käyttöön, muut saattavat lähteä maailmalle. Tuttavapiirissä on nyt tiedossa aika monta vauvaa. Ja ne loput muumikankaat sitten: Tuollaista epämääräistä määrää kankaita on aika vaikea saada menemään tasan tilkkutöissä. Olen leikellyt tilkkutöistä ylijääneistä pikkupaloista määrälevyisiä suikaleita ja tallettanut suikaleet kenkälaatikkoon. Kokemuksesta tiedän, että kun kenkälaatikko on aivan täynnä, siitä riittää yhteen isoon tilkkupeittoon. Sinne varastoin loput muumikankaatkin. Eiköhän mene vielä vuosi-pari, ennen kuin laatikko täyttyy ja muumikankaita nähdään täällä taas.

Välitöinä virkkasin kokeeksi pieniä perhosia, jotka kovetin Paverpol-aineella. Perhosen mallin löysi Ravelryn haulla, mutta tyhmästi en laittanut nettisivua talteen, enkä enää löydä sitä.

Paverpol on muuten kiinnostava aine, sillä on nyt tullut leikittyä lasten kanssa ja muutenkin. Perhosten kovettamiseksi riitti kertakäsittely Paverpolilla. Litteät perhoset on kovetettu muovin päällä pöydällä, siivet vähän supummassa olevia varten päällystin maitopurkin muovikelmulla ja kuivatin perhoset purkin taitteella.

Virkatun purnukan kovettaminen riittävän tukevaksi vaati kaksi käsittelykertaa. Ensin ulkopuoli muovilla päällystetyn lasipurkin päällä ja sitten vielä sisäpuoli. Tipu omi purnukan heti kynäpurkikseen. Jatkossa taidan tosin kokeilla kovettamisessa kosteudenkestävää. läpinäkyväksi kuivuvaa liimaa, kuten Erikeeper Plus:aa. Se taitaa olla vähän edullisempaa.

Neulepuolella on valmistunut tyttärille villasukat. Tipu ehti omansa viedä jo ennen kuvaamista, mutta Pupun sukista sain sentään kuvan. Sukkamalli on Cookie A:n kirjasta "Suloisimmat sukat" nimeltään Sunshine, pienennettynä Pupulle sopivaksi. Lanka on Fortissima Socka Mexico Coloria.