Tossuja...

...tossujapa hyvinkin! Ensimmäinen pari näyttää hullusti erikokoiselta. Kyllä nämä ihan oikeasti ovat melkein saman kokoiset. Lanka on kaupan superwashia ja itsekehrättyä. En nyt tiedä, onko tämä oikein sallittua, mutta kehräsin mustat jämävillat yhteen valkoisten kanssa, joita minulla oli alun perinkin vain vähän, ja laitoin lisäksi vielä ruskeaa, jota onkin sitten enemmän. Kertasin langan kaksinkertaiseksi, toinen säie on sekavilloista, toinen ruskeasta.

 Neulomisen jälkeen huovutin tossut pariin otteeseen pyykinpesukoneessa, ennen kuin suostuivat huopumaan tarpeeksi. Siinä sivussa superwash-lankakin päätti huopua pikkuisen. Eri villojen käyttö samaan huovutettavaan projektiin ei tosin ollut kovin viisasta. Ne nimittäin huopuivat eri tavalla. Tämä homma meni "tulipahan kokeiltua, aina sitä viisastuu" -luokkaan!

Kehrääminen on jäänyt tauolle, enimmäkseen sen takia, että Ilosilmukkaa jo vuosia vaivannut rasitusihottuma kehittyi kokonaan uudelle tasolle tänä syksynä. Toinen kämmen ja sormet ovat niin hurjassa kunnossa, että en viitsi karstaamista edes yrittää. Siinä kun pitäisi pitää ihan tukevasti karstoista kiinni, eikä nahka tuon tyyppistä työtä kestä. Kysyä sopii, mitä työtä se sitten kestää :/ Lähete ihotautilääkärille lähti jo kuukausi sitten, ja aika meni ensi vuoden puolelle. Tänä vuonna voi joululeipomiset jäädä vähiin ja saattaa olla, että ostan laatikkososeetkin valmiina kaupasta...

Neulominen onnistuu jotenkin, kun oikea käsi on tolkullisessa kunnossa ja vasen käsi on puuvillahanskan suojassa. Kunhan puikot on tarpeeksi paksut, että ne ei yhtenään mene hanskasta läpi ja malli on tarpeeksi simppeli. Tämän tragedian seurauksena Ilosilmukka on pysytellyt tossulinjalla.

 Seuraavat tossut ovat kahdeksan neliön palatossut, naisten kokoa. Lanka on jotain Novitan lankaa, olisiko Jussia. Seiskaveikan paksuista kuitenkin.

Kolmannet tossut ovat palatossu-variaatio dominopaloista. Koko yrittää olla miesten, tiedä häntä sitten. Sen verran muhkuraiset dominoneliöistä tuli, että nämä tossu päätyivät kostutettaviksi. Voisin sanoa, että vanhassa vara parempi: perinteinen malli on mielestäni parempi kuin uusi.

Kierrätysaskarteluja

Ihan oikeasti, jopa minusta on liian aikaista aloittaa jouluaskartelut ennen joulukuuta. (Joululahjapaja sen sijaan aloittaa toimintansa viimeistään syyskuulla, ettei tule kiire ja hoppu ja joulustressi.) Tälle pläjäykselle minulla on kuitenkin hyvä selitys: tuumattiin parin emännän kanssa, että tarvitsemme kylätalona toimivalle entiselle koululle lisää toimintaa ja päätettiin aloittaa harrastepiiri, jonka vetäjäksi tituleerataan Ilosilmukkaa. Ensimmäinen aihe on jouluaskartelut kierrätysmateriaaleista. Minä olen yrittänyt kulkea silmät ja mieli avoimina ja näperrellä mallikappaleita askarteluista. Mainitsen nyt vielä heti alkuun, että suurin osa malleista on varmaan vilahtanut jossain muodossa Taikalehden sivuilla viime vuosina.  

 Iso koristetähti: muropaketista leikattuja kartonkisuikaleita, sekalaisia nappeja ja kaapista löytynyttä punaista nauhaa sekä kullanväristä spraymaalia ja kuumaliimaa.

 Pieni koristetähti: tyhjä WC-paperirulla, kierrätyshelmi, narua sekä sitä samaa spraymaalia ja kuumaliimaa.

 Ruusu: kananmunakennoa, liimaa, hilettä, kultamaalia ja rautalankaa.

 Iso pallo: vanhoja joulukortteja, helmiä, rautalankaa, kuumaliimaa ja musta leimasintyyny.

Pieni pallo: samat materiaalit kuin isossakin, vähän vähemmän vain.

Semmoisia :) Yhteenvetona voisin tuumata, että kierrätysjouluaskartelijan paras ystävä on kullanvärinen (tai miksei hopeanvärinenkin) spraymaali. Sillä saa melkein mistä tahansa kierrätysmateriaalista jouluisen näköistä, helppo käyttää, kuivuu nopeasti eikä ole edes kallista.

Jalkuri

Löytyihän se jota edelliseen postaukseen etsiskelin, Jalkuri nimittäin. Pupu ehti antaa Jalkurille jo sukunimenkin: Nelukka. Tässä siis istuskelee Jalkuri Nelukka, hyvää päivää! Jalkuri on ehtinyt käydä Pupun kanssa hoidossakin jo parina päivän. Hänet on tehty rennosti lonkalta vaan, mitään kaavoja tai ohjeita etsiskelemättä. Silmät ja suu ovat askarteluhuopaa ja nappeja, muut kankaat on kaiveltu tilkkukankaista. Terveisiä vaan Jalkurilta, jos kädet muistuttavat vanhoja keittiön verhojasi!

Omituinen otus

Tipu on innostunut ompelemisesta. Tai innostunut nyt saattaa olla liioittelua, mutta pientä kiinnostuksen poikasta on päässyt syntymään. Tipu perusti Petseille ompelimon vanhaan ompelukoriin. Valikoitiin sinne sopivia lankoja, neuloja, kankaita ja muuta sälää, niistä Tipu saa itse askarrella mitä haluaa. Yksi projekti ommeltiin jo yhdessä pukin konttiin, en muistanut kuvata sitä ennen paketointia, joten ei siitä sen enempää. Toisesta ompeluprojektista näppäsin kuvan tänä aamuna.

Kas tässä: Lonkeroinen. Tipun kanssa yhteispelillä suunniteltu, Tipu valitsi kankaat, minä leikkasin tuon vartalon, Tipu kaavoitti ja leikkasi lonkerot ja silmät. Ja ompeli ja täytti itse. Ompelukoneen käyttö alkaa jo sujua. Hyvä Tipu! Samalla kuin Tipu teki Lonkeroista, minä tein Pupulle toista otusta, jonka Pupu nimesi Jalkuriksi. Jalkuri oli kuitenkin piiloutunut jonnekin tänä aamuna, joten siitäkään ei tule nyt kuvaa. Sitten myöhemmin, jos muistan.  

Kun nyt sitten Tipusta puhutaan muutenkin, kurkataan vielä neidin huoneeseen. Virkkasin jo kesällä Tipun sängyn päälle Flip flopista peitteen. (Juu, en muistanut blogata sitäkään silloin.) Tipun huoneen värit on valittu alunperin juuri Flip flopin herkullisen värikartan innoittamana, joten peitteen pitäisi sopia huoneen väreihin. Tämä värimaailma sopii niin hyvin Tipun persoonaan. Raikkaita, heleitä värejä, ihan niin kuin Tipu itsekin. Tyttö kuin kesäpäivä: auringonpaistetta, perhosia ja linnunlaulua, välillä jyrisee ukkonen, sitten paistaa taas aurinko. Minun Tipu <3

Huovutetut tossut

Ilosilmukka ylpeänä esittää: ihka ensimmäinen projekti itse kehrätystä langasta! Ensin kuva ennen huovutusta.

Tein aluksi pohjat ainaoikein neuleena, sen jälkeen nostin silmukat pohjan reunasta ja neuloin pyörönä laitaa niin pitkästi, kuin lankaa riitti. (En uskalla yhdistää tätä itsekehrättyä seuraavan satsin itsekehrättyyn, sen verran paksuus vaihtelee.) Sen jälkeen tein tuon jalkapöydän raidallisen osan kaupan langasta, mitähän Novitan superwashia se nyt oli, seiskaveikan paksuista kuitenkin. Lopuksi vielä varsi ruskealla. Muistelisin, että olen joskus tehnyt vauvan tossuja vastavalla mallilla, tai sitten keksin mallin justiin. Vaikea sanoa. Sitten tossut pyykinpesukoneeseen muun pyykin sekaan.  

Ja tulihan sieltä tossut. Kovin paljon tämä oma lanka ei tunnu huopuessaan kutistuvan, ainakaan ainaoikein neuleessa, sen kertoi jo mallitilkkukin. Kaupan lanka kesti konepesun hyvin. Aika hauskat töppöset! Koko on naisten, pikkuisen reilun oloinen minulle, mikä on tässä tapauksessa oikein sopiva. Itsekehrättyä on vielä satakunta grammaa, siitä tulisi vielä toiset samantyyliset tossut.

Virkattuja eläimiä

Nyt se on tullut meillekin! Angry Birds nimittäin. Ensin tietokoneelle ja kännykkään, nyt ihan oikeana hahmonakin.

 Possun ohje on Ravelrystä. Hassusti tosin ohje loppui mun mielestä vähän kesken, mutta ei tuo menoa haitannut. Kiva pikku projekti! Kun vain löytäisin oikean värisiä lankoja, voisin vaikka tehdä lisääkin hahmoja.

 Lankakopan uumenista uiskenteli esille myös hai. Tässä Pupu esittelee käsinukkea. Poika toimi mukavasti konsulttina, häntäkin nämä käsinukentekeleet ovat sen verran kiinnostaneet.

Ihan hampaatonhan tämä kaveri on. Suuresta kidastaan huolimatta ihan kiltti.

Kettu Repolainen

Meille on muuttanut uusi asukas: Kettu Repolainen. Mistä lie metsästä taloon luikkinut.

On muuten käsittämättömän vaikeaa kuvata käsinukkea omassa kädessään. Siitä ei tullut yhtään mitään. Tässä on kuvausapuna rukki.

Ja tässä häntä pitää pystyssä rasvatuubi. Repolainen yrittää hymyillä. Melko ystävällinen hän on, joskus tosin vähän pahankurinen. Ketunhäntä kainalossa... 

 Tässä Repolainen esittelee pahinta irvistystään. Lapset varokoot! Poika ojensi auttavan käden tähän kuvaan.

Kettu Repolainen on tehty ilman ohjetta, omasta päästä. Siitä kiva työ, että lisäykset ja kavennukset tehdään vain kerran yhdelle kohdalle. Siis ei tarvitse tehdä toista samanlaista, ei siis tarvitse tehdä muistiinpanoja muotoiluista. Siitä vain päästää menemään.