maanantai 31. lokakuuta 2011

Vähänkö hienot sukat!

Mun mielestä ainakin on! Värikäs lanka on Polkua ja valkoinen Nallea. Sovelsin kirjoneulemallin Eeva Haaviston lapaskirjasta, vanhoilla suomalaisilla malleilla siis mennään. Olen nyt yhdistellyt tätä Polkua monenvärisiin yksivärisiin lankoihin, ja tämä miellyttää silmää tähän mennessä eniten, niin tylsää kuin valkoinen värinä onkin.
 Tässä sukat ylhäältä päin ja jalassa.
 Ja vielä sivusta. Tykkään, tykkään!
 Sain eilen illalla kumman tarmonpuuskan ja ompelin Pupulle leggingsit ja tunikan. Kankaan olen ostanut kirppikseltä joskus jo aikaa sitten.
En sentään viitsinyt ruveta etsimään ja piirtämään kaavoja. Leggingseissä oli mallina vanhat sopivankokoiset leggingsit ja tunikaan katsoin mallia hupparista. Kaapista ei tietenkään löytynyt yhtään sopivanväristä resoria, joten jouduin keksimään sellaisen kauluksen, jossa ei resoria tarvita. Enkä viitsinyt ruveta mitään nappeja tai vetoketjuja etsimään, lopputulos näkyy tässä alemmassa kuvassa. Raglanhihat on leikattu hupparin mallin mukaan, kaulus siis sovellettu omasta päästä ja sitten vain helmaan tarpeeksi mittaa.
Tipu on meillä saanut uusia vaatteita (jostain syystä Pojan vanhat eivät oikein tahdo kelvata), Pupu käyttää enimmäkseen Tipun vanhoja. Nyt oli sitten Pupun vuoro saada välillä uutta. Tipu oli kateellinen: "Jääkö siitä kankaasta yhtään, mullekin pitää tehdä siitä jotain!" Juu, ei jäänyt niin paljon. Ja Pupu oli niin onnellinen uudesta asustaan, että nukkui viime yön se päällä. Sen verran kangasta kuitenkin jäi, että Tipun kanssa yhteispelillä tehtiin Inka-nallelle takki. Inka takkeineen näkyy Pupun kädessä tuolla ylemmässä kuvassa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lisää sukkia ja joulukoristeita

Vielä yhdet kirjoneulesukat Eeva Haaviston kirjoneulemallilla. Lankana näissäkin on Polku ja Nalle, miesten koko.
 Polun kanssa tuntuu olevan hankaluutena tuon langan monivärisyys: on vaikea löytää sellaista toista lankaa, joka sopisi Polun väreihin, mutta olisi silti niin erilainen, että kirjoneule erottuu kunnolla joka kohdassa. Kuten kuvasta näkyy, tällä väriyhdistelmällä ei oikein erotu. Kirjoneuleen haasteellisuutta lisää kummasti, kun ei meinaa nähdä, mikä silmukka on tehty millä langalla... Jatkan kokeiluja.

Tulin hankkineeksi ympyräleikkurin. Tällaisen. Oikein näppärä peli, siistejä ja tasakokoisia ympyröitä tulee helposti.
 Nyt on sitten Tipun kanssa mietitty, mihin kaikkeen ympyröitä voi käyttää. Kutistemuovista on tehty ympyränmuotoisia riipuksia tytöille. Leikkuri pystyy helposti kartonkiin ja Tipuhan keksii. Minä kaivelin kaapeista vanhoja joulukortteja ja tein tällaisia koristeita, ajatuksena näissäkin kyläyhdistyksen pöytä joulumyyjäisissä. Meiltä ei vain joulukortteja juuri löydy, kaappitilan puutteen takia en ole viitsinyt laittaa niitä talteen.
 Tässä Tipun versiot, hän valitsi mielestään kauneimmat ympyrät. Näitä ei kuulemma saa myydä!
Joulupalloja voisi vielä tuunata, ehkä lisätä vähän patinaa tai kimalletta. Isäntä jo kyseli, paljollako näitä voisi myydä. Jaa, maksaahan nämä materiaalitkin melko paljon: vanhoja joulukortteja, kierrätyshelmiä, paperiliimaa ja rautalankaa. Olisiko euro liikaa, kävisikö 50 senttiä paremmin? Euron kappale, kahdella eurolla kolme?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Nukenvaatteita ja sammalkoristeita

Tässä postauksessa tulee nyt asiaa laidasta laitaan. Jotenkin näitä kuvia tahtoo nykyään kertyä useammasta aiheesta yhteen postaukseen. Onko minulla liikaa aikaa nykyään?! Vaikea uskoa...

 Meillä tehtiin tyttöjen kanssa lelujen suurjako, kun saatiin molemmille oma huone yläkertaan. Vauvanuket laitettiin Pupun huoneeseen ja barbienuket Tipun. Virkkausringissä on meneillään "Leikkimielellä"-tempaus. Minä menin moista ehdottelemaan, ja päädyin sitten lopulta itse polkaisemaan sen käyntiinkin. Jotenkin nihkeästi on tämä homma kuitenkin lähtenyt käyntiin. Lopulta sain punnerrettua vähän nukenvaatteita.

Pupun Helmi-nukke sai uuden asun. Ensin loppui lila lanka, sen jälkeen pinkki, joten värisuunnittelu nyt on sitä sun tätä. Nuttu ja hame on virkattu ihan omasta päästä.
 Tasapuolisuuden vuoksi seuraavaksi piti tehdä jotain Tipun barbienukelle. Niinpä tämä neitokainen sain nappimekon.
 Ja kylmien kelien tullessa mekon päälle voi pukea viitan lämmittämään. Näihin sain lopetettua turkoosin, valkoisen ja tuon mekon kirjavan langan. Tarkkaa työtä!
 Kävimme viikko sitten Pupun kanssa retkellä metsässä. Tuomisina oli molemmilla pussillinen sammalta. Tänään kaivoin kaapista tuollaisen korin, jossa on varmaan ollut alunperin joulukukkia. Vähän rautalangan vääntelyä ja tällainen kehikko oli valmis.
 Sitten sammalet kehiin. Ja lisää rautalankaa. Mitähän tästä oikein tulee? Pupu on uteliaana apulaisena mukana.
 Pujotin vanhan helminauhan helmiä ohueen rautalankaan - kuinkas muutenkaan! Ja sitten vain kieputtamaan. Kiemuran kärkeen vielä roikkuva koriste ja eiköhän tämä ollut tässä.
Tipu teki ja kiinnitti koristeen, pitihän hänekin päästä mukaan. Tässä vielä kuva koko pöytäkoristeesta.
 Tämä on tällainen mallikappale. Meidän on kylän naisten kanssa tarkoitus järjestää kyläyhdistyksen askartelupäivä, jossa tehtäisiin yhdessä tavaraa joulumyyjäisiin. Sammal tuntuu nyt olevan "uusi" materiaali, kuvittelisin, että sitä nähdään tulevina vuosina monessa muodossa. Ja sitä löytyy ilmaiseksi muidenkin kuin meidän metsästä. Koristeiksikin voi käyttää kaikenlaista kierrätyskamaa. Olisikohan tällaisista joulumyyjäisiin? Täytyy viedä mallikappale näytille emännille.
Sitten nämä kiiltokuvat! Samasta varastosta kuin aikaisemmin postattu tassutuoli, löytyi myös sikarilaatikollinen vanhoja kiiltokuvia. Tipun kanssa lajiteltiin jouluun sopivat eroon, niitä löytyikin aikamoinen läjä. Ei tarvitse enää miettiä, millaisia joulukortteja meillä tehdään tänä vuonna. Kiiltokuvissa on myös jo vähän iäkkäämpiä, arvioisin näiden olevan 50-80-luvuilta. En vielä tiedä, hennonko kaikkein vanhimpia ja kauneimpia käyttää joulukortteihin, vai jäävätkö ne vain ihasteltaviksi. Kuvia on joka tapauksessa paljon enemmän, kuin me lähetämme joulukortteja. Tällaiset noin yllättäen löydettynä ovat ihania aarteita!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pipoja!

Postipoika oli kiikuttanut laatikkoon uuden Taikalehden, joulutunnelmissa siellä jo ollaan. Tipu ja Pupu hinkuivat molemmat askartelemaan: "Äiti, milloin voidaan tehdä kiikkuva poro ja tanssivia tonttuja, äiti, ihania tähtiä, voidaanko tehdä?" Muutaman päivän innityksen jälkeen myönnyin tekemään tyttöjen kanssa jouluaskarteluja. Niin että tänä vuonna tuli jouluaskartelukausi avattua ennätyksellisen aikaisin. Lehden ohjeilla kasasin kopiopaperista tähden ja ripustin sen eteisen peilin eteen. Vähän viimeistellympi versio tähdestä kauniissa laatikossa menisi vaikka pikkujoululahjana. Kaunis malli, kiva tehdäkin, ei tosin oikein sovellu lapsille. Tipulta meinasi pettää pinna, hän kun halusi pienemmän tähden vähän liukkaammasta erikoispaperista. Tipun pinna ei muutenkaan ole siitä pisimmästä päästä. Sinnillä, pikaliimalla ja pienellä avustuksella tyttö punnersi oman tähtensä valmiiksi. Hyvä Tipu <3
 Tipun koulu osallistuu Radio Dein Paljaat päät -keräykseen siten, että lapset saavat viedä koululle pipoja, josta ne sitten toimitetaan Romanian lapsille. Minä kaivoin lankavarastosta esille kaikenlaisia sekalaisia lankoja, joita löytyi kerä tai kaksi ja tikuttelin niistä sekalaisia pipoja. On siellä seassa viime joululta käsiin jäänyt punainen Jacques Cousteau -pipokin. Lopetin näihin pipoihin viisi erilaista lankaa, kahta lankaa jäi vielä vähän yli. Ei paha jämälankaprojekti!
 Mallit on omasta päästä, minkä kokoisia nyt mistäkin sattui tulemaan. Tällä mallilla tein kaksi pipoa, oli hauska tehdä ja Pupun päässä kokeillen ainakin istui päähän hyvin. Nämähän ei ole palmikoita, vaikka saattavat äkkiseltään niiltä näyttääkin. Harkitsen jopa tämän ohjeen kirjoittamista tänne blogiin. Saa nyt nähdä, viitsinkö. Kaavioiden piirtäminen on niin hankalaa ja kuka sitä viitsii tavata kirjoitettua ohjetta.
 Vilautan vielä, kenet sain päämalliksi pipoa kuvatessa. Pupun Salama-keppihevonenhan se siinä!
Värit näissä kuvissa ovat ihan surkeat, älkää vain uskoko kuvia! Salama lyö värit liian valkoisiksi ja eteisen valaisin keltaisiksi. Syksyn edestessä luonnonvalo käy vähiin, joten tällaisia kuvia on ikävä kyllä tulossa vielä lisää.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Muutostarinoita

Penkki on yksi niistä harvoista kalusteista, joita meillä on tällä paikalla ennen sijainneesta, puretusta talosta. Kalustoon kuuluu penkki, jakkara ja pöytä. Paitsi, että istuimet ja pöytä eivät kuulu yhteen, ne oli vain maalattu samanvärisiksi ja nostettu vierekkäin. Tässä siis penkki sellaisena, kuin se meille tuli.
 Poistin istuimista maalit. Istuinosasta tuli ihan hyvä niin, mutta jaloista ei. Siispä pensseli käteen ja maalaamaan. Nyt istuimet näyttävät tältä, taidan tykätä tästä. Jos joskus tuumaan, että en tykkääkään, maalaan istuimet sitten. Pöytä tuli käsiteltyä jo aikaisemmin tässä blogissa. Amppelimansikka muutti ulkoa pöydälle kypsyttelemään vielä viimeistä satoa. Penkin kiilat ovat vielä irrallaan. En viitsi yrittääkään niitä paikoilleen näin kostealla ilmalla. Selviän vähemmällä väkivallalla, kun maltan odottaa talveen.
 Meille ilmestyi myös tällainen istuin:
 Tassutuoli löytyi eräästä varastosta, jonka isäntä lupautui tyhjentämään. Tuoli on tukevan oloinen ja varsin hauska tassuntekeleineen. Sisälle siis ja käsittelyyn!
 Ensin vanhat maalit pois. Maalin alta paljastui tumma puupinta. Kannoin tuolin tupaan harkittavaksi. Kangasvarastoja pengottuani ja aikani tuolia tuijoteltuani päätin, että kyllä tämä kuitenkin kaipaa maalia.
Ja tässä: Sama valkoinen maali kuin penkissä ja jakkarassa ja sekalaisista kankaista ommeltu tilkkukangas pehmusteen päällä. Kankaan kiinnittäminen tämän muotoiseen tuoliin oli kyllä vähän haasteellista, eikä lopputulos ole täydellinen. Kelpaa kuitenkin siihen saakka, kunnes kyllästyn tähän tai kangas hajoaa tai likaantuu liikaa.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kalustetta keskeneräisenä kellarissa pyörimässä :o Pitäisi varmaan raahata joku lipasto maalinpoistoon!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Sukkia ja pyyhkeitä

Puikoilta pullahti ulos pari paria kirjoneulesukkia. Näissä lankana Nalle ja Nalle colori ja koko on miesten. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja kantapäänä tiimalasikantapää. En osaa kärjestä aloittaen muutakaan tehdä. Juu, ei oikein kiva väriyhdistelmä. Muistinkin, kun olin neulonut pari kerrosta, että nämä värit eivät näyttäneet ennenkään hyvältä yhdessä. Menevät siis "tulipahan tehtyä" -lokeroon. Kirjavaa Nalle ei vain ota loppuakseen.
Toisen sukkaparin värit ovat oikeammat tässä kuvassa. Punainen lanka on Nallea, monivärinen Polkua ja koko on naisen. Tämä pari on aloitettu varresta, kantapää on joku muunnos siitä normaalista vahvistetusta kiilakantapäästä, jonka olen oppinut joskus koulussa tai äidiltä tai jostain. En muista, mikä tämän version nimi mahtaa olla, ehkä puolalainen kantapää. Tai sitten jotain muuta. Kärki on tehty tiimalasikantapään ohjeella niin, että silmukat on lopuksi päätelty yhteen kolmen puikon päättelyllä nurjalta puolelta tuossa varpaiden yläpuolella. Siihen jää vähän paksumpi kohta, mutta sen aiheuttama haitta tuolla kohtaa on minusta niin pieni, että en viitsinyt ruveta silmukoimaan neulalla silmukoita yhteen. Polku on - samasta puikkosuosituksesta huolimatta - selvästi ohuempaa kuin Nalle ja sen neulottavuutta ei kyllä voi kehua. Kaksi säiettä, joista toinen on ohut ja toinen, paksumpi löyhästi sen ympärillä, aiheuttivat pientä lisähaastetta. Lopputulos on joka tapauksessa kaunis!
 Molemmat kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia".

Tämä käsipyyhepari valmistui jo aiemmin syksyllä.
 Sama äidiltä peritty pitsimalli, jota olen virkkaillut useammankin pyyhkeen päähän. Kuvia löytyy, jos klikkaat tuolta sivupalkista tunnisteen "virkkuut" ja selailet sieltä.
Pyyhkeet menivät pikkuviemisenä kylään mennessä. Tässä vielä paketoituna, tai oikeammin ilman pakettia. Turha näin kauniita pyyhkeitä on paperiin peittää.

Radio Deillä on menossa Paljaat päät -keräys ja Tipun koulu osallistuu sillä tavalla, että pipoja saa viedä sinne. Pikapuoliin taitaa siis olla tulossa parit pipot, Tipu saa sitten viedä niitä koululle ja romanialaiset lapset päälle lämmikettä. Iloa molemmille!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Jakkara

Jalkajakkara sai uuden päällisen. Tämä lähempi puoli on edellisen postauksen sohvan selkänojasta ylijäänyt kappale, toisen puolen surruuttelin kasaan tilkkukankaiden jämistä. Eihän tämä oli viimeisen päälle suunnitellun näköinen, mutta ei se nyt niin nuukaa ole.
Olen päällystänyt jakkaran edellisen kerran kolme vuotta sitten. Näköjään Pupu oli juuri ottanut ensimmäisiä askeleitaan ja raksalla valettiin kellarin lattioita. En todellakaan ikävöi raksaa, en muuten myöskään vauva-aikaa. Kyllähän näitä pikkuihmisiä hoitelisi, jos saisi välillä nukkua täysiä öitä.
Tämä on hyvä: Pupu on sen verran iso, että touhuilee enimmäkseen itsekseen tai Tipun kanssa eikä tarvitse jatkuvaa auttamista, passaamista ja vahtimista, toisaalta Pupu on vielä sen verran pikkuinen, että häntä voi helliä, sykyttää ja suukotella.