Pukin pajalla

Pukin pajalla on askarreltu tällaisia viime aikoina:
Elefantti seiskaveikkaa. Tulikin mukavan norsumainen norsu, kun ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen lajiaan ja ilman ohjetta tehty.

Tilkkulaatikosta pyrähti tällainen lintuparvi. Tipu sai valita koristeet ja sieviähän näistä tuli. Kaava on marras-joulukuun Suuresta käsityölehdestä. Lehdessä linnut oli tehty tilda-kankaista, minä kaivelin sen sijaan tilkkulaatikoita. Linnuista löytyy paria vanhaa pöytäliinaa, verhoja sekä lyhennettyä paidan helmaa.

Vielä lähikuva yhdestä linnusta. Nokat ja silmät väritin tussilla, kaulapannan liimasin kuumaliimalla niskasta kiinni.

Tällaisen sydämenmuotoisen pannulapun olen nähnyt joskus vuosia sitten jossain käsityölehdessä, luultavasti Suuressa käsityölehdessä tämäkin. Tällä puolella keskellä on halkio, josta voi työntää käden sisään, vähän niinkuin patarukkasessa.

Takapuolella on vähän yksinkertaisempi kuosi. Tämäkin kangas on tilkkulaatikosta, taisi olla edellisessä elämässään essu.

Tämä rasia sitten. Tämähän on sellainen sydämenmuotoinen Geisha-konvehtirasia. Maalasin raksalta jääneellä sisämaalilla sisä- ja ulkopuolet. Kannen sivuihin kiinnitin decoupagelakalla punaisen silkkinauhan.

Kannen keskelle kiinnitin samalla lakalla pienen virkatun sydämen. Huomenna alkaa joulukuu, joten pajalla pitää kiirettä vielä vähän aikaa.

Pieni huovutustarina

Mieli olisi tehnyt Novitan Huopasen Lampola -sarjaa. Sitä ei kuitenkaan paikallisessa alemarketissa (jossa muuten on ihan kohtuullinen valikoima Novitan lankoja) sattunut olemaan eikä Huopasesta löytynyt kivoja värejä. Seuraava looginen vaihtoehto oli tietenkin Puro. Kotona tarkistin puikkovarastot, enkä tietenkään löytänyt yhtään järjellisen kokoista puikkoa. Neljästä millistä koko hyppäsi kymmeneen. Virkkuukoukuista löytyi seiska. Päädyin siis neulottujen Lampola-tossujen sijaan tekemään virkatut Puro-tossut. Pikaisesti jopa etsin Ravelrystä sopivaa ohjetta, sitä en kuitenkaan löytänyt. Omasta päästä siis päästelin taas menemään.
Tässä sitten tossut ylä- ja alapuolelta ennen huovutusta.

Sitten pyykinpesukoneeseen 40 asteen kirjopesuun parien farkkujen kanssa. Joo, meillä ei arkailla. Koneesta ulos tuli suunnilleen Tipulle sopiva tossupari. ("Äiti, teitkö sä mulle tossut!" "Joo, en nyt tällä kertaa kuitenkaan...") Vähän venyttelemällä tossut sopivat kuin nakutettu minun crocksieni päälle. Pikaisesti olin mitannut, että kenkäni ovat ulkopuolelta suunnilleen saman mittaiset kuin Pojan 42 numeron jalka. Tossut saivat kuivua kenkien päällä.

Tämmöiset. Aika kivat! Malliin sopii hyvin tällainen monivärinen lanka. Lankaa kului 150 grammaa, tein reunusta niin pitkästi kuin lankaa riitti.

Tässä vielä yhteispotretti hiljattain tekemieni vihreiden tossujen kanssa. Vihreissä oli enemmän säätämistä, eikä lopputuloskaan ole yhtä kiva. Harmaista voisin vaikka kirjoitella ohjetta ylös. Tarjoaisinkohan Ullaan vai julkaisisinko täällä blogissa ja Ravelryssä?

Kransseja

Pidettiin naapurin emännän kanssa kranssi-ilta. Lapset kaitsivat toisiaan alakerrassa ja me mammat teimme kransseja tuvan pöydällä. Minun osaltani saldo oli tällainen:
Viime syksynä sain äidiltä kauniin ruusunmarjakranssin, joka on palvellut pihasaunan ovessa siitä asti. Nyt alkoi olla aika uusia koriste. Yläkuvan kranssissa on pajupohja, koristeena on rautalankaan pujoteltuja satsumankuorenkappaleita (juu, meillä on syöty satsumia) ja kuivattuja omenarenkaita. Yläreunaan liimasin punaisen rusetin tuomaan vähän väriä. Toivottavasti linnut eivät syö kaikkia koristeita!

Tämä valokranssi on menossa kuistin seinään ulko-oven viereen. Pohja on letitetty pitkistä heinistä.

Tässä vielä lähikuva koristeesta. Muovisia pikkuomenoita, katajanoksia ja ohueen rautalankaan pujotettuja helmiä.

No sitten. Olen ripustanut pihan vanhaan omenapuuhun kaksi lintulautaa. Puussa pyörii nykyään parikymmenpäinen tiaisparvi, puolen tusinaa punatulkkua sekä muutama närhi. Hömötiaiset ovat kiitollisia kuvauskohteita, ovat niin kesyjä. Kranssi-illan jämistä pyöritin vielä linnuille pari pikkukranssia.

Niitä satsumankuoria. Saavat linnut syödä, jos maistuu. Ja ei, en ole pessyt kuoria, lintuparat joutuvat nyt syömään ne pesemättöminä.

Loput kuivatut omenarenkaatkin pujotin rautalankaan. Ainakin syksyllä omenat kelpasivat linnuille, saa nähdä, miten on näin talvella.

Kävin hakemassa puskasta muutaman pajukepin ja tein talipalloillekin telineen. Pajut eivät kyllä kestä oravanhampaita, toivottavasti pallot säästyvät linnuille.

Nyt on pihalinnuilla evästä!

Possu ja pukine

Tässäpä porsas pukinkonttiin. Olen joskus (varmaankin kolme vuotta sitten jouluksi) tehnyt jostain ohjeesta likimain tällaisen kissan. Ja vielä pari possua ohjetta soveltaen. Tämä porsas syntyi kuitenkin omasta päästä. Tehdessä sovelsin.
Porsas taitaa olla jotain vuosikerta seiskaveikkaa, kaulaliina Tico ticoa.

Äitille tekemäni nuttu valmistui jo aikaisemmin. Isänpäivänä lopulta sain annettua sen.

Malli on Suuren käsityölehden numerosta 7/2010. Ohje on Noro Taiyolle ja lanka ei tosiaankaan ole sitä, rukasin silmukkamäärät kohdilleen.

Tässäpä vielä takaa. Äiti halusi nuttuunsa pienet taskut kännykälle ja sellaisetkin tein. Piilotin ne vain niin ovelasti, että taskuja ei kuvassa näy. Siistiä!

Arvontaa!

Ilosilmukalle on joulukuussa tulossa lisää vuosia mittariin. Kulunut vuosi on ollut sen verran - miten sen nyt sanoisi - työteliäs, että palkitsen itseni muistamalla omaa syntymäpäivääni. Hehhee! Sen kunniaksi avaan nyt täällä blogissa arvonnan. Arvontaan voi osallistua kuka tahansa, omat sukulaiset ja perheenjäsenet mukaan luettuina. Arvontaan osallistutaan jättämällä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrotaan, mikä työ täällä blogissa on miellyttänyt eniten, ja mielellään lyhyt perustelu. (Enkä todellakaan edellytä, että osallistujan pitäisi selata kaikki työt läpi ennen osallistumista, napata saa vaikka ensimmäisen vastaan tulevan työn.) Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 12.12. Arvon voittajan käyttämällä jotain menetelmää osallistumisajan päättymisen jälkeen ja julistan voittajan sitten kun ehdin, ehkä seuraavalla viikolla. Palkinnoksi voittajalle lähtee jotain itse tehtyä. Pidätän oikeuden itsevaltaisesti muuttaa sääntöjä mieleni mukaan ;)

Olen minä jotain muutakin tehnyt kuin suunnitellut arvontaa. Nimittäin Cousteau-pipoja.
Pojan päässä on Tico ticosta tehty versio. Ja tässä alla ne muut. Punainen on seiskaveikkaa, ruskea samoin, mutta loppui mokoma lanka (taas) kesken, enkä viitsinyt (taaskaan) varta vasten ostaa uutta kerää, ja lopetin Nallella. Vaalean kirjava on Nallea.

Malli on kiva, jopa minä viitsin tehdä näin monta samanlaista. (Tai sitten vanhetessa kärsivällisyys lisääntyy.) Pukinkonttiin nakkaan nämäkin :)

Mollia ja pyörittelyä

Mollamaijan sisko sai oman mekkonsa. Tässä mollat juoruavat tuvan nurkassa. Mitähän mahtavat puhella?
Viikonlopun pakkoulkoilulla tyttöjen kanssa oli outoja seurauksia. Aikani kuluksi kuljin oksasaksien kanssa pitkin pihan laitoja ja etsin kranssimateriaaleja.

Tuvan ikkunassa roikkuu nyt tällainen. Ja ei, en todellakaan ole aloittanut vielä joulukoristelua. Kranssi liittyy ihan toiseen projektiin, jossa tupaan piti saada tilapäisesti leipuritontuille sopiva ympäristö. Kranssin puran vielä pois, kunhan viitsin. Korjasin myös toissa kesänä istutetuista koripajuista sadon, mikä muutama keppi niistä tuli. Koripajun väriero "maatiaispajuun" näkyy kranssissa hyvin. Koripaju on tuota vaalean vihreää. Laatuerokin on huomattava. Tämä tahtoo lisää koripajua!

Seuraavat kranssit ovat vielä kylppärin lattialla kuivumassa. Kokoa voi mallata vaikka 10x10 sentin lattialaattaan. Kranssit ovat vasta pohjia, näitä täytynee vielä koristella.

Sydän-muotoa olen yrittänyt kesyttää jo useamman kerran pajutöissä. Tämänkertainen versio näyttää jo siltä, että taitaa päästä käyttöön. Sydän on vielä sidottu rautalangalla muotoonsa, uskon, että kuivuttuaan se pitää muotonsa ilman tukeakin. Kunhan saan rautalangat pois, leikkaan ylimääräiset hännätkin poikki.

Pyöreä kranssipohja pajusta.

Löysin pitkää heinikkoa pihasta. Heinät ovat leikattunakin 120-150 senttisiä. Laitoin heinät varttitunniksi likoon lämpimään veteen ja palmikoin ne sitten. Heinäkranssitkin pitää vielä siistiä ja koristella.

Sydämenmuotoisen lisäksi tein pari pyöreää. Vähän aikaa piti funtsia, ennen kuin keksin, millainen ote pitää olla, että saan ilman apukäsiä jäykät heinät palmikoitua näin mutkalle. Helppoa loppujen lopuksi.

Kun nyt pääsin vauhtiin, aioin hakea aitasta vielä nipun pellavia, jonka olen saanut äidiltä. Pellavat oli kääritty sanomalehtipaperitötteröön. Pellavat olivat ilmeisesti olleet jollekin mieleen, nippuun oli nimittäin jyrsitty kolo. Varsien tyvi ja latvapää olivat paikoillaan, väliltä puuttui kymmenen sentin pätkä. Lisäksi suurin osa siemenkodista oli irroitettu ja viety kolon kohdalle. Eipä tullut kranssia niistä pellavista, ei.

Mollamaija palelee...

...lämmin nuttu sille tee, taisi lukea vanhassa aapisessa. Tällä kertaa mollamaija ei tosin saanut nuttua vaan mekon. Nuttu voisi kyllä olla kiva mekon päällä, hmm... Räsynukke siskoineen tuli postattua jo aikaisemmin. Sisko vielä odottelee omaa mekkoaan. Tämä mekko lähtee myös Virkkausringin pehmotempaukseen. Lankana oli Rose Mohairin jämiä ja vähän Nalle Coloria.
Tipun koulu osallistuu Radio Dein Paljaat sormet -keräykseen. Pitihän sinne parit lapaset tehdä. Isommat on suunnilleen Tipun kokoa, pienemmät taitaisivat mennä Pupulle. Pupun käsi on kyllä niin pikkuinen, että ne lapaset, joita Poika ja Tipu ovat pitäneet tuon ikäisinä, ovat kyllä vielä aivan liian isoja. Olisiko nuo vihreät sitten vaikka 1-2 ja punaiset 7-8 vuotiaalle. Seiskaveikkaa.

Punaisissa tein joustimen 3 o 3 n, ja ristin oikeita silmukoita niin, että niistä tuli pikkuinen palmikko. Yksi palmikko jatkuu lapasen kärkeen asti. Kiva malli, tällaisia kolmen silmukan minipalmikoita tulee varmaan tehtyä vielä myöhemminkin. Omasta päästä päättelin mallin, mutta varmasti joku muu jossain muualla on päätellyt samoin.

Meillä on ongelma: Pojan vaatteet. Mittaa alkaa olla 180 senttiä, eikä kasvamisen loppua näy. Tähän kun ynnätään kapea, poikamainen vartalo, pitkät raajat ja murrosikäisen maku, sopivien vaatteiden löytäminen on todella vaikeaa. Nuorten senttikoot loppuu yleensä 170, niissä olisi mitoitus kohdillaan, mutta ne ovat tietenkin auttamatta liian pieniä. Miesten malleissa löytyy kyllä tarpeeksi pitkiä, mutta koko on yleensä silloin jotain 54 ja leveys kaksi kertaa Pojan leveys. Kaiken lisäksi vaate pitäisi olla vielä sellainen, että se näöltää kelpaa Pojalle. Sen verran vastarannan kiiskeä Pojassa on, että nuorisomallistoista ei yleensä löydy kelpaavia. Ja tähän lisätään vielä se, että Poikaa ei saa vaateostoksille kuin pienellä pakolla. Tilanne on vielä vaikeampi kuin Tipun vaatteiden kanssa. Suorastaan pelottaa etukäteen, että mistä löydetään Pojalle takki talveksi. Huomenna lähdetään etsimään ensimmäisestä paikasta.

Kauluri ja baskeri

Tipu sai syksyn kylmiin baskerin ja kaulurin.
Kauluri on aloitettu yläpäästä, parikymmentä senttiä joustinta ja sen jälkeen lisäyksiä niin, että leveyttä ja mittaa tulee sopivasti. Ajatus on, että tätä voisi pitää näin takin päällä, mutta käyhän tuo allekin.

Baskeri sivusta.

Ja päältä. Baskeri on aloitettu päälaelta. Lisäyksiä vaan niin kauan, että näyttää sopivalta, muutama kerros suoraa, sen jälkeen kavennuksia niin kauan, että päänympärys tulee sopivaksi ja pari senttiä joustinta.

Palmikkoneule on omasta päästä, mutta varmasti muuallakin nähty. Sen verran simppeli mallineule, että en varmasti ole ainoa, joka on tuollaista tehnyt. Piti keksiä tällainen malli, jossa ristitään yksiä silmukoita, kun en viitsinyt lähteä hakemaan apupuikkoa alakerrasta. Samaten, kun en viitsinyt hakea lyhyttä pyöröpuikkoa, jouduin opettelemaan magic loop -tekniikkaa... Laiska minä...