Jouluperinteitä

Kuukauden vaihde lähestyy taas ja postilaatikkoon kolahti nippu kauppaketjujen lehtiä. Jossain pääkirjoituksessa haikaillaan jouluperinteiden perään. Kirjoittaja muistelee lapsuutensa jouluja ja on sitä mieltä, että nykyaikana ei synny samalla tavalla perinteitä kuin ennen. Lehtien sivut taas pullistelevat kaikenlaisia ehdotuksia joulupöytään. ”Mitäs jos kokeilisit tänä jouluna intialaisittain maustettua ruokaa perinteisten laatikoiden sijaan?” Mistäpä niitä syntyisi perinteitä, jos joka joulu tehdään erilaisia ruokia ja toimitaan uudella tavalla. Sitähän perinteet juuri ovat: tehdään asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Meillä tulee olemaan joulupöydässä peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, graavilohta, karjalanpaistia ja kinkkua. Ja ihan perinteisesti maustettuna ja valmistettuna. (Rosolli saattaa tosin korvautua tuoresalaatilla.) Jouluruokia syödään kuitenkin vain kerran vuodessa, ei niihin oikein ehdi kyllästyä. Mutta kukin viettäköön joulunsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Toivottavasti jokaiselta löytyy kaiken kaupallisuuden ja hössötyksen keskellä hiljainen hetki vietettäväksi vaatimattoman seimen äärellä. Siitähän tässä kaikessa on kuitenkin kyse.

Meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu myös adventtikynttelikkö. Lapsilla on joulukalenterit, minulle riittää kynttilät kerran viikossa. Hyvää ensimmäistä adventtia ja joulunodotusta lukijoille!

Pikku hiljaa valmistuu...

Veistelin styroksin kappaleesta kranssipohjan ja huovutin neulalla villaa päälle. Koristeeksi huovuttelin vielä vanhan peiton kappaleita. Kranssi koristaa nyt ulko-ovea. Eiköhän tuo kestä ulkonakin. Jos eivät vain linnut ja oravat vie villoja...
Tämä kaveri on menossa pukinkonttiin. Malli on "Neulo itse pehmeät lelut"-kirjasta (Fiona McTague). Lankana ankassa on Samos. Ankalle olisi kuulunut vielä pitkät kintut, mutta tuumasin, että näin se on symppiksempi. (Oikeasti oranssia oli vain yksi kerä, eikä siitä riittänyt enää kinttuihin, mutta ei kerrota sitä kenellekään.) Ja tavan mukaan kaveri on tietenkin neulottu pyörönä. Ankasta tuli mukavan muhkea ja halattava.

Surautus

Olipa kerran anopin vanha hame...

...toisen kerran sitten olikin Tipun uusi mekko! Sikahelppo homma: toisesta sivusaumasta leikkasin muutaman sentin pois ja ompelin sauman umpeen. Ylijäämäpalasta tein kapeat olkaimet. Hameen sivusaumassa ollut vetoketju on siis nyt toisessa kainalossa. Helman rypytykset eivät ole mekossa täysin symmetriset, mutta pienet epäsäännöllisyydet peittyvät helposti tuohon helmamäärään. Niin ja oikeasti olkaimet ovat suorassa, nyt vain mekko on pyörähtänyt vauhdissa vähän vinoon. Kesämekoltahan tämä näyttää, mutta pitäköön Tipu talvellakin, jos haluaa.

Helmi-nukke esittelee pukinkonttiin menevää ulkoilupukua. Kaavat ovat Baby Bornille Suuren Käsityölehden jostain parin vuoden takaisesta numerosta. Helmi on äitini tekemä ja hieman beipparia isompi. Jatkoin lahkeita vähän kaavoista, mutta olisivat nuo saaneet olla vielä vähän pitemmät. Tästä ei sitten laverrella Tipulle!

Apua! Joulu on jo tulossa!

Virkkasin Virkkausringin joulunalustempaukseen lyhtyjä. Muutossa vein kaikki lyhdyt mökille. ("Voihan ne hakea sitten lähempänä joulua sieltä pois.") Vesivahingon takia mökillä piti tyhjentää koko keittiö ja tupa. Ja kuinka ollakkaan, ne lyhdyt ovat nyt hyvässä tallessa kaapissa, jonka edessä on sänky, pöytä, penkit, kiikkutuoli ja erinäisiä pienempiä esineitä. Aioin jo ostaa uusia, mutta en löytänyt kaupasta mieleisiäni pikkuisia. Näitä lasipurkkeja sen sijaan löytyy ihan täältä kotoa.

Laitoin purkkien pohjalle hiekkaa, jotta ne eivät halkea kuumetessaan. Hiekka myös pitää kynttilät paikallaan, vaikka lyhty vähän heiluisikin tuulessa.

Laitoin huovutettuihin sydämiin narut. Ja palloihin myös.

Pipoja tytöille. Nämä ovat vielä päättelemättä ja muutenkin kesken. Kirjoittelen myöhemmin lisää.
Tämä sen sijaan on valmis. Malli on sama, mutta joustinneuleella tehtynä. Lankana kaikissa on Karuselli. Melkoista nirskutusta on tuon langan neulominen muovipuikolla. Sinisävyinen on aikuisen kokoa (vaikka Tipun päässä tässä kuvassa onkin) ja menee pukinkonttiin.

Täällä on otsikon mukaisesti pikkuinen paniikki päällä. Huovutukset on kesken, tyttöjen pipot on kesken, Tipun joululahjaprinsessanukke on kesken, pehmoankka on kesken. Ja fiksusti piirtelin tänä aamuna kaavoja, jotta voin aloittaa vielä nukenvaatteita Tipulle pukinkonttiin. Niin ja anopin vanha hame odottaa kiikkutuolin päällä uutta elämää Tipun mekkona. Pitäisi varmaan välillä keskittyä tekemään valmiiksi näitä keskeneräisiä. Onneksi tässä on jouluun vielä monta iltapuhdetta.

Myräkkäpäivä

Eilinen lumimyräkkä katkoi tältä perältä sähköt. Olin äänittämässä Varisten kanssa, Isäntä oli lasten kanssa isomummolassa, ja kun tultiin kotiin siinä viiden kieppeillä, oli kylä pimeänä. Ilta meni leivinuunia ja takkaa lämmittäessä ja lasten kanssa kynttilänvalossa piirrellessä. Yöllä saatiin sähköt takaisin. Käsitöihin en koskenutkaan. Tuisku oli pyyhkinyt osasta pihaa nurmikon näkyviin ja kasannut kinoksia toisaalle. Tehdäänpä pieni kierros pihassa.


Tässä, mistä alin kuva on otettu, oli vielä eilen meidän pulkkamäki. Pääsevät lapset tamppaamaan mäkeä uudelleen. Poika laittaa Tipun lumikolaan painoksi ja vetää sen mäkeä alas. Tamppaa kuulemma hyvin.

Talviunilla

Meille tuli talvi! Lunta on reilusti 20 senttiä ja koko ajan satelee hiljalleen lisää. Tämänpäiväisen Ilmatieteenlaitoksen lumitilanteen mukaan tällä seudulla on lunta 1-10 cm ja kylällä kuulemma onkin niin. Toista se on täällä mäellä. Hauskaa!
Rakennuksella uuden kodin alku nukkuu talviunta. Alakerrassa on vielä lämmitys päällä, jotta valu kovettuu kunnolla. Ja mikäpä on lämmitellessä: ukkonen rikkoi kesällä sähkömittarin ja sähkölaitoksen pojat kävi ottamassa mittarin välistä pois, eivätkä ole vielä tuoneet uutta tilalle. Kohtahan sitä voisi kysellä, että aikovatko nuo vielä kauan antaa meille ilmaista sähköä, vai tuovatko joskus uuden mittarin.

Kaikenlaisia kutileitakin on kesken: pehmoankka ja pipoja. Pipon tekeminen tuntuu ottavan koville, olen neulonut ja purkanut ja neulonut ja purkanut. Tulee halvaksi, kun neuloo aina samoista langoista. Ei tarvitse ostaa uusia... Neulahuovuttelutkin jatkuvat edelleen.

Lisää huovutuksia ja vähän kutileita

Huovuttelin neulalla lisää sydänpohjia. Harmaa sydän oli jo edellisessä postauksessa, siihen tein vähän koristeita. Keltavihreä on kokeilu kahdella värillä. Hämmästyttävää kyllä, Poikakin on innostunut neulahuovutuksesta tällaiseen valmiiseen pohjaan.

Kala aikoo uida pukinkonttiin. Kala on neulottu Samoksesta, sekoittelin surutta uusia ja vanhoja värejä. Ohje on samasta kirjasta kuin Pinkiikan. Kalalla oli vielä pusuhuulet, mutta ohje oli sen verran summittainen, että en millään tajunnut, miten ne olisi pitänyt tehdä, enkä viitsinyt ruveta enää säätämään. Kala sai siis ihan tuollaisen simppelin hymysuun. Ja tietysti sovelsin sen verran, että tein evät ja pyrstön pyörönä.

Tästä on tulossa prinsessanukke Tipulle joululahjaksi. Hiukan on vielä kesken. Tein prinsessalle pöksyt ja sukat, vaikka hiukset olisi pitänyt tehdä ensin. Laiskottaa... En vielä oikein tiedä, miten saisin hiukset kunnolla kiinni päähän. Ohje edelleen samasta kirjasta, tietenkin omin sovelluksin ja pyörönä niin paljon kuin mahdollista.

Lunta ja lievä hurahdus

Viikonloppu oltiin reissussa ja kun sunnuntai-iltapäivänä tultiin kotiin, piha näytti tältä:

Keskustassa on lunta pari senttiä, täällä reilusti kymmenen senttiä. Jeah! Lumi tuli kyllä pikkuisen huonoon aikaan: rakennuksella Isäntä oli laitellut kaiken valmiiksi maanantaista valua varten, eikä ollut älynnyt peitellä kunnolla. Sunnuntaiyönä Isäntä sitten viihtyikin sängyssä vain muutaman tunnin, muuten aika kului lumitöissä.

Ostin reissusta huovutusneulan pidikkeen ja neulat siihen. Ja maanantaina piti päästä paikalliseen askarteluliikkeeseen ostamaan villaa ja styroksipohjia. Tällaisia on saatu lasten kanssa aikaan eilisiltana:
Sydämet ja vasemmanpuoleinen pallo on minun tekemiä (Poika autteli punaisessa sydämessä), kaksi seuraavaa palloa on Tipun (niissä taas minä vähän auttelin) ja kaksi oikeanpuoleista on Pojan tekemiä. Kivaa ja helppoa! Sydämet eivät ole vielä valmiita, niihin tulee vielä jotain muutakin.

Pipoja

Tytöt ja pipot. Tuumasin, että Vauvan edellinen versio oli liian tiukka ja tein pipon uudelleen. Tällä kertaa vähän kivemmalla mallilla. Tipun pipo on tehty samalla mallilla Karusellista. Puikot taisi olla 4½. Onpahan ainakin riittävän tiivis neulepinta. Tipun pipoa täytyy vielä vähän tuunata.


Vauvan pipossa on 100 silmukkaa, Tipulla 70. Homma meni näin: 1/5 silmukoista jokaiselle näistä väleistä:
niska-korvaläpän kärki,
korvaläpän kärki-otsaosan alku
otsa
otsaosan loppu-korvaläpän kärki
korvaläpän kärki-niska

Korvaläpän keskellä on kavennettu 2 s joka 2. krs, otsakpl:en molemmin puolin on lisätty 1 s joka 2. krs ja niskassa on lisätty 2 s joka 2. krs.
Työmaalla aherretaan vielä. Liittolevyt on asennettu, raudoituksetkin taitaa olla jo tässä valmiina. Sähkömiehet vetää putkia valmiiksi, jotta saadaan sitten aikanaan sähköt joka huoneeseen. Viikonlopuksi lähdetään pienelle huililomalle ja maanantaina pitäisi tulla betoni syksyn viimeiseen valuun.

Sukkaset

Sukat edellisen postauksen lapasten pariksi. Näin pieniä valmistuu nopeasti. Varressa on 12 s/puikko ja terässä 10.

Vauva on nukkunut viime aikoina hyvin. Parhaimmilla putkeen iltayhdeksästä aamuseitsemään. Viime yönä tulikin sitten poikkeus. Vauva ehti heräillä muutaman kerran jo ennen yhtä, ja sitten hän tuumasi, että nyt voisikin nousta ylös. Kaksi tuntia Vauva pysyi suunnilleen tyytyväisenä omassa sängyssään, kun hyssyttelin kädelläni sinne. Sen jälkeen tuli vissiin kyllästyminen ja itku. Nostin Vauvan meidän sänkyyn jatkamaan. Siinä se pyllyili vielä reilusti tunnin, ennen kuin uni voitti. Olihan se toisaalta suloinen, kun se pötkötteli milloin pää minun posken päällä, milloin isän mahaa vasten. Olisin silti mieluummin nukkunut. Haukotus...

Isänpäivä tuli ja meni

Isänpäivän aamupäivällä leivoin mustikkapiirakkaa pullataikinaan ja lopusta taikinasta pikkupullia, lisäksi leivoin kaksi sitruuna-marenkitorttua sekä kaksi muikkukukkoa. Aamupäivä oli siis kohtuullisen kiireinen. Mustikkapiirakka on Isännän parasta herkkua ja jo perinne isänpäivänä. Iltapäivällä lähdin lasten kanssa mummolaan ja Isäntä meni laittamaan tukia liittolevyjen alle valua varten. Talvi pukkaa päälle ja työmaalla on vielä joitakin hommia ennen sitä. Aamupäivän ahkera leipominen ja iltapäivän kyläily aiheuttikin sitten sen, että viimeiset tiskit taitavat olla vieläkin koneessa. Onneksi kuitenkin puhtaina. Keittiössä vallitsi melkoinen kaaos isänpäivän iltana. Ei tällä tahdilla ainakaan pitkästy. Ei ehdi.

Pienet lapaset pukinkonttiin. Halpa-Hallin pörrölankaa (niin kuin Vauvan setissäkin) ja Floricaa. Samat puikot ja mallit kuin Vauvallakin, koko vain vähän isompi. Silmukoita 10/puikko varressa ja 9/puikko joustimessa ja siitä eteenpäin.

Pajukorinkin sain valmiiksi. Korin korkeus on suunnilleen 18 cm, halkaisija reilut 20 senttiä. Kaksinkertaiset loimet, tähtipohja toisilla loimilla, toiset vain taiteltu toistensa alle, loimien yläpäät työnnetty tuonne loimien lomaan. Miten tämän laidasta tuli näin ruma?

Monta huonetta

Uusi koti näyttää tältä:

Mennäänpä käymään sisälläkin. Yläreunassa on vasemmalla askarteluhuone ja oikealla varasto.

Alareunassa taas porrashuone ja liiteri. Puukattila ja varaaja tulivat ja on jo nostettu suunnilleen paikalleen pannuhuoneeseen.

Vääntelin pajuja eilen, kun Vauva nukkui päiväunia ja Tipu oli mummulassa. Tällaisen tötterön sain aikaan.

Vielä ylempää otettu kuva, jossa näkyy yläosan kaunis punos paremmin.

Meinasin tätä ulkoeteiseen, mutta siitä tulikin niin kaunis, että kävin hakemassa sen tuvan nurkkaan. Tuoreet pajut kyllä kuivuvat sisällä nopeasti, eivätkä enää ole noin kauniin sileitä ja kiiltäviä.

Tykkään tuosta yläreunan punoksesta. Nyt yritän keksiä, missä muussa tuollaista voisi käyttää. En oikein vielä tiedä. Täytyy katsoa, mitä siitä voisi syntyä, jos tässä vielä pääsee punomaan.

Pörröpipo

Vauvan setti täydentyi pipolla. Koska Nalle on vähän karkeaa lankaa vauvan otsalle ja kaulaan, tein ihoa vasten tulevat osat puoliksi pehmeällä pörrölangalla. Päälaella on sen verran tukkaa, että Nalle ei pääse kutittelemaan. Puikot ja langat ovat samat kuin edellisessä postauksessa.

Tarpeelliset peukalot

Ensi lumi satoi maahan eilen ja heti tuli ihanan valoisaa. Kaunista!

Vauvalla ei ollut yhtään peukalollisia lapasia. Nyt on. Ja sukat piti tietysti tehdä samaa sarjaa. Villalanka on Nalle Coloria ja pörrölanka Halpa-Hallin Jenny-lankaa. Pörröisessä osassa on joka toinen krs Nallea ja joka toinen pörrölankaa. Jennyn puikkosuositus on kuusi mm, mutta tein koko homman kolmosilla. Hyvin toimii näinkin. Yksillä peukkulapasilla ei tietenkään pötkitä pitkälle, niitä täytynee tehdä vielä lisää jossan vaiheessa. Pörrölanka näyttää muuten hurjan kiiltelevältä valokuvassa. Oikeasti se on rauhallisempaa.
Rakennuksella on menossa loppukiri ennen talvitaukoa. Vielä on pikkuisen väliseinien muurausta ennen yläpuolista valua. Sitten voisi laittaa uuden kodin pakettiin odottamaan kevättä. Onneksi on ollut leuto syksy, niin ollaan voitu rakentaa näinkin pitkään.

Ai niin! Meinasin ihan unohtaa, että Ilosilmukan blogi taisi täyttää eilen puoli vuotta. Paljon onnea puolivuotiaalle!