perjantai 31. lokakuuta 2008

Kahviliina

Tänään on pimeä ja sateinen päivä. Meillä on ihanan rauhallista: Isäntä on töissä, Poika koulussa, Tipu mummulassa ja Vauva päiväunilla. Nyt en mene laittamaan ruokaa, vaan tekemään jotain ihan muuta, katselen vaikka elokuvan kutileen seurassa.

Sain lopulta eilen ostettua nauhan pöytäliinan kanttausta varten. Olisin halunnut tumman ruskean, mutta värivalikoima oli tosi surkea. Enkä - tavoilleni uskollisena - viitsinyt enää mennä katselemaan muualta.

Kahviliina on siis valmis. Tämä pöytäliina on kahviliina siksi, että tässä ei ihan helposti näy kahvi- tai muutkaan tahrat. Liina on ommeltu todella pikaisesti, ja sen kyllä huomaa, jos työn jälkeä katselee yhtään tarkemmin. Ei haittaa, tällä kertaa liinalla oli kiire. Ja arkikäyttöön tämä on tarkoitettukin.
Alapuolelle uhrasin tilkkukankaista vanhan pöytäliinan. Käy tämä näinkin päin.
Mummu oli eilen lapsenvahtina ja päästiin Isännän kanssa käymään kaupungissa, ihan kahdestaan. Sellaista ylellisyyttä ei olekaan ollut kuukausiin. Vauvan vierastaminen on mennyt ohi ja hän pärjää hienosti mummujen hoidossa ja ilman äidin eväitä muutaman tunnin. Ostettiin mökille kylpytiloihin uudet lattialaatat, sieltä kun meni lattiat uusiksi kesällisen vesivahingon takia. Valkoista ja suklaanruskeaa. Nam! Toivottavasti Isäntä saa selitettyä laatoittajalle, mihin pitää laittaa mitäkin laattaa, niin, että menee perille.
Vauva kävelee jo hienosti. Kävelemisen matkaennätys taitaa olla jo pari metriä. Ihmeen vähillä paukuilla Vauva on päässyt, vaikka on vielä noin pieni, vasta kymmenkuinen. Näkyy sitä sen ikäiselläkin olevan malttia opetella varovasti. Vauva menee oikea, rohkeajalka, edellä. Vasen, arkajalka, uskaltaa sekin jo ottaa askeleita ja tulee perässä.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Pipo päähän


Pipo on neulottu Nallesta. Silmukoita on 144 ja puikot 3 mm. Tämä menee aika isoonkin päähän, pienipäisille riittäisi vähemmän silmukoita. Kavennuksesta tuli siistin pyöreä ja päänmukainen. Kaventelin näin:
Kavenna joka 4. s (nurja silmukka, mallineuleeksi jää 2 o 1 n) => 108 s
Neulo 3 välikrs
Kavenna joka 3. s (oikea silmukka, mallineule 1 o 1 n) => 72 s
Neulo 3 välikrs
Kavenna joka 2. s (nurja silmukka, neulo tästä eteenpäin sileää oikeaa) => 36 s
Neulo 3 välikrs
Neulo koko krs 2 o yht => 18 s
Neulo 1 välikrs
Neulo vielä krs 2 o yht => 9 s
Vedä lanka lopuista silmukoista läpi ja päättele.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Tikkuja ristissä

Pääsin lopultakin punomaan pajua. Tällaisen tötterön tein ulkoeteiseen.

Tötterö on tehty hiekkaa puolillaan olevaan piharuukkuun. Hiekka pitää loimipajujen päät paikallaan punomisen aikana. Tötterö on punottu saksipunonnalla. Kun korkeutta oli riittävästi, leikkasin joka kolmannen loimen poikki spiraalinmuotoisen punonnan yläpuolelta kunnes työn halkaisija oli sopivan pieni. Sitten vain pikainen päättely ja ylimääräiset latvat poikki. Lopuksi leikkasin viidestä loimesta pätkän pois, jotta alaosaan tuli aukko. Nyt sisälle pystyy laittamaan jotain, vaikka joulun aikaan tonttuja. Ja meidän ulkoeteinen on tosiaan ihan niin järkyttävässä kunnossa kuin kuvakin antaa ymmärtää. Onneksi tämä ei ole oma talo...Koukkusin kaulaliinan Virkkaa joulu ajoissa -tempaukseen. Kymmenen silmukan levyiset kaitaleet on koukuttu erikseen, seuraava aina edellisen reunaan kiinni. Saumasta tuli tosi siisti. Päihin virkkasin muutaman kerroksen pylväillä ja laitoin vielä hapsut. Nyt ei pyri menemään kippuralle. Valkoinen ja tummempi sininen ovat Floricaa ja vaaleampi sininen Woolin Sävyä. Huomasin, että koukutessa pitää käyttää isompaa koukkua kuin virkatessa. Tässä taisin käyttää 4,5 koukua. Virkatut osuudet tein sitten pienemmällä koukulla. Koukkuaminen oli ihan kivaa. Helppoa, ainakin näin pienellä silmukkamäärällä. Koukuttu kappale pyrkii kipristymään reunoistaan, vähän niinkuin sileällä neuleella neulottukin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Sadonkorjuu

Eilen kävin
- katsomassa kouluratsastuskisoja lähitallilla
- esittelemässä työmaata ja pihapiiriä sukulaiselle
- keräämässä pajuja
- saunassa.
Ja kaikki nämä ilman yhtään lasta! Tavatonta. En jättänyt lapsia heitteille, vaan anoppi oli vahtimassa. Tipulla olikin sitten kiukutteluilta ja Vauva herätteli yöllä taas ihan tarpeeksi monta kertaa. "Mitäs jätit meidät!"
Vauva on heräillyt viime päivinä säännöllisesti kuudelta aamulla. Kun nyt sitten siirryttiin talviaikaan, vauva heräsi siis viideltä. Vauva herää nykyään yleensä itkeskelemään ja herättää Tipunkin. Puoli kuuden aikaan, meidät ajoi ylös syysmyräkkä, joka pudotti tuvan ikkunasta lasin. Räiskis vaan säpäleiksi lattialle. Ja sohvalle ja pöydälle ja Vauvan lelukoriin. Sisäikkuna oli kiinni sellaisilla vanhan aikaisilla linkuilla. Ikkuna oli välillä niin turvoksissa, että linkkuja ei saanut laitettua kiinni. Se oli sitten vissiin kuivunut ja löystynyt. Ulkolasista läpi puhaltava tuuli pudotti lasin. Parempi kuitenkin näin, kun päivällä, kun joku istui sohvalla. Olisi tullut ikkuna päähän. On tämä mielemkiintoinen talo.
Tässä sitten sitä sadonkorjuuta. Polttelisi päästä vääntelemään näitä, mutta ranteeni kipeytyi jostain mystisestä syystä (ei se ainakaan käsitöistä voi johtua, sehän ei ole mitenkään mahdollista). Yritän olla sen verran viisas, että en rasita sitä pajutöillä vielä. Tämän vuotiset pajut näyttävät vähän huonolaatuisilta. Epäilen sen johtuvan sateisesta kesästä.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Tilkkutekele

Pöytäliinan päälliskangas on valmis. Tässä liinassa ei ainakaan näy tahrat ihan helposti!
Tämä on taas tämmöinen pikaisesti kyhätty juttu. Jospa kohta ehtisin tehdä tilkkutöitä "ihan oikeasti", eikä aina tällä lailla "pitää saada äkkiä valmista"-tyylillä.

Rakennuksella alakerran lattia tuli valetuksi, ja isommilta pakkasiltakin on säästytty. Valun kastelukin taitaa hoitua ihan automaattisesti sadevedellä... Isäntä on aloitellut alakerran väliseinien muurausta.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Leipomapäivä

Äitini tuli eilen lämmittämään leivinuunia ja leipomaan, samalla kuin isäni tuli rakennukselle. Saatiin aikaan nämä:
Ja nämä:
Ja tietysti ne pitkot ja muut, jotka ei syystä tai toisesta sattuneet kuviin. Nyt on leipää ja pullaa pakastimessa! Kiitos äidille!

Uuden kodin alakerta näyttää tältä: lattialämpöputket ja styroksit ovat paikallaan.
Tai näytti, ennen kuin betonia rupesi tulemaan tänä aamuna. Eiköhän siellä jo tähän mennessä ole lattia vedetty tasaiseksi.

Ja jotta tärkein - eli käsityöt - ei unohtuisi, tässä vielä kuva tämän hetkisistä tekeleistä.



maanantai 20. lokakuuta 2008

Pinkiikka

Järjestin suvulle pienen viekkauksen siitä, minä päivänä Vauva astuu ensimmäiset askeleensa. Vauva astui ja voittajaksi selvisi pikkuveljeni. Palkinnoksi velipoika sai Pinkiikan.
Pinkiikka on veljen omia sanoja joskus hamasta lapsuudesta. Sattui vain pienelle virhearviointi: se olikin harakka eikä pingviini. Noo, mustavalkoisia lintujahan nuo on molemmat, eihän se niin nuukaa ole.
Pingviinin ohje on Fiona McTaguen kirjasta "Neulo itse pehmeät lelut". Pinkiikka on neulottu Nallesta, nokka taitaa olla Marinea (tai sitten jotain muuta). Korkeutta on reilut kaksikymmentä senttiä. Pinkiikka ei ole pesunkestävä pingviini, vatsan alaosa on täytetty kuivatuilla herneillä, muuten sisällä on vanua. Pinkiikasta tuli varsin sympaattinen otus. Poika ilmoitti haluavansa samanlaisen.

Jalkajakkara sai uuden päällisen. Vanha tilkkupäällinen tuli ikänsä päähän. Se oli likainen ja jo rikkikin. Uusi on jotain villa(sekoite)kangasta. Kaapissa sattui olemaan sopiva pala. Jospa tämä kelpaisi siihen asti, kun päästään sisustamaan uutta kotia. Sitten voin tehdä uuden tilkkupäällisen sisustukseen sopivaksi.

Uusi kotikin etenee, pikkuhiljaa.
Tässä täytetään ulkoseinien vierustoja ja montussa laitellaan lattiaa valukuntoon. Alakerran lattian valu pitäisi olla keskiviikkona. Säätiedotuskin lupaa poutaa, ehkä valu jopa onnistuu. Isäntä on viritellyt lattialämmitysputkia. Putkimies meinasi, että kyllä sä ne itsekin osaat vetää. Se on kuulemma vain konttaamista ja sorminäppäryyttä. Niinpä.
Mikäs puu se tässä kasvaa? Ihan itse löysin tällaisen, kun etsittiin Tipun kanssa aarteita metsästä. Vauva keikkui kantoliinassa mukana ja vettäkin tihuutteli, joten pysyttiin lähellä pihaa.

Vauva kävelee hassusti. Sen oikea jalka on oppinut kävelemään, mutta vasen ei vielä. Se siis pääsee vain ympyrää vasemman jalkansa ympäri. Heh... hauskan näköistä... En ole tuommoistakaan ennen nähnyt. Kun pitää päästä suoraan, Vauva jatkaa konttaamalla.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Essumekko ja muutakin

Tipu poseerasi pihalla uudessa essumekossaan eilen. Mekosta tuli mieleinen, se piti saada tänäänkin päälle. Siinä on vissiin tarpeeksi röyhelöitä.
Mekko on tehty vanhasta naisten esiliinasta. Niskan ympäri menevästä lenkistä riitti olkaimiin. Rinnan kohdalla oleva kukallinen kappale on pienennetty essun vastaavasta ja helma on tehty helman alaosasta. Vyötärökaitale ja etukappaleen vuori on leikattu helman yläosasta.
Kolmiohuivi Novitan Kid Mohairista. Huivi on virkattu ketjusilmukkakaarilla kärjestä alkaen niin pitkästi kuin kahdesta kerästä (yhteensä 100 g) riittää. Leveys lienee suunnilleen 1,5 m.
Sain käsiini suunnilleen metri kertaa metri kappaleen vanhaa, luultavasti käsinkudottua villaryijyä (vai miksi tätä nyt sanoisi...). Seinävaatteena näitä ainakin nykyään käytetään, meilläkin on mökillä yksi Isännän esiäidin kutoma. Kappale oli repaleinen ja reikäinenkin jo. Hennoin leikata jo puolittain irti revenneen kaitaleen kokonaan pois ja ompelin siitä pari kaunista pannulappua. Kangasta jäi vielä aika iso pala. Mitähän siitä vielä keksisi? Vähän tekisi mieli päällystää jalkajakkara sillä, mutta se ei taitaisi kestää niin kovassa käytössä kovin kauaa. Pitäisi keksiä arvokkaampi kohde.

torstai 16. lokakuuta 2008

Ensiaskeleita ja syysaamun sumuja

Vauva astui eilen ensimmäiset askeleensa! Kiire tuntuu tyttösellä olevan, ikää kun on vasta muutama päivä päälle kymmenen kuukautta. Hyvä Vauva!

Syysaamun maisemia:
Ikkunasta avautuvat näkymät ovat ehdottomasti maalla asumisen hyviä puolia. Tykkään, nautin ja ihastelen!

Mitäs tässä on? Tipu arveli, että nämä ovat jotain uusia viinirypäleitä. Nämä värkättiin illalla yhdessä Tipun kanssa ja Vauvan avustuksella. Huovutusvillaa oli Vauvan mielestä mahdotonta laittaa suuhun, joten hän tyytyi vain heittelemään tupsuja lattialle.

Pyykinpesukoneen jälkeen irroittelin sukasta tällaisia omituisen näköisiä palleroita:
Ei tullut pyöreitä ei. Pintakin on vielä liian pehmeä. Taidan pestä nämä vielä uudelleen koneessa. Kelpaa nämä ainakin Tipun kaulakoruksi tai leikkeihin.

Työn alla on monenlaista:

Mekko Tipulle vanhasta essusta. Ja virkkuukoukun ja mohairlangan yhdistyminen. Onneksi lanka loppuu kohta, pääsen tekemään jotain muuta. Mohair ei ole kivaa. Tätä lankaa ei pysty purkamaan ollenkaan. Se hyvä puoli tosin, että päättelemisen kanssa ei ole niin nuukaa.

Vauva tekee helpoistakin hommista haasteellisia. Otetaan ensin vaikka silittäminen. Vauva pitää siitä kovasti. On kiva mennä silityslaudan alle telttaan ja nykiä kankaita alas. Lisäviihdykkeenä roikkuu vielä silitysraudan johtokin. Varsinainen puuhamaa! Ompelemisesta Vauva ei sen sijaan pidä ollenkaan. Hänen mielestään äidin pitäisi keskittyä häneen eikä mihinkään huriseviin koneisiin. Ompeleminen on vähemmän rentouttavaa, kun Vauva kitisee vieressä ja kurkottelee pöydältä saksia ja neulatyynyjä. Tai konttailee pöydän alla tutkimassa polkimia. Tiskikoneen tyhjennys taas on mukavaa hommaa. Vauva tyhjentää yleensä aterinkoria sillä aikaa kun minä vien lautasia kaappiin. Täyttäminen on vielä mukavampaa: silloin aterimet maistuvatkin jollekin! Nam!

Oikeastaan minun siis pitäisi Vauvan päiväunien aikaan paitsi blogata ja laittaa ruoka myös ommella, silittää, tyhjentää ja täyttää tiskikone. Ja pestä vessa ja viedä roskat ja siivota Tipun huonetta. Ja tietysti tuohuta vähän Tipun kanssa, jotta hänkin saisi positiivista huomiota ja vähän aikaa ihan vain äidin kanssa. Mihinkähän se oma aika joutui, se jolloin tehdään käsitöitä ilman, että kukaan tulee nyhtämään lahkeesta, tai langasta?

maanantai 13. lokakuuta 2008

Keittiöön

Keittiön pöytä sai suojakseen uuden liinan. Liinan on tosiaan tarkoitus suojata pöydän pintaa lapsiperheen kovassa käytössä. Liina on justiin pöydän kannen kokoinen, siis kutakuinkin 100 x 150 cm. Vanutikattu liina käy hyvin tällaiseen ahkeraan pesuun ja käyttöön, koska sitä ei tarvitse silittää. Ikinä. Sopii minulle!

Alapuoli näyttää tältä. Tipun mielestä tämä on parempi kuin etupuoli. Voihan sen kääntää huvikseen joskus näinkin päin, jos etupuoli sattuu vaikka likaantumaan. Näitä liinoja pitäisi tehdä vielä pari lisää, niin pääsisin kokonaan eroon kaitaliina-tabletit -yhdistelmästä.
Virkkailin pari auringonkukkapatalappua. Tein tällaisen jo Salaiseen patalappuun. Tykkäsin mallista niin, että näitä piti tehdä vielä pari lisää. Ja mallihan oli tosiaan ihan omasta päästä. Keskusta on ruskeaa Mamboa ja terälehdet keltaista Samosta, virkattu lastavirkkauksella.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Vauvan villapuku

Vauvan vaaleanpunainen villapuku valmistui eilen illalla. Merimiestakin ohje on sovellettu Baby-nimisestä neulelehdestä, joka on lienee julkaistu joskus 70-luvun puolessa välissä. Aika paljon soveltamista se vaatikin, siihen aikaan neuleet olivat malliltaan vielä kapeampia kuin nykyään. Meidän pikku-emännän makkarat vaativat vähän enemmän leveyttä. Sekä takissa että housuissa on reilusti pituutta. Mahtunevat vielä ensi talvenkin.


Ja kuten tarkkasilmäisimmät jo saattoivat todetakin, kuva on otettu suihkukaapissa. Tähän järjestelyyn oli kaksi syytä: 1) Vauva oli illalla kuvatessani jo niin väsynyt, että hänen laskemisensa pois sylistä mihinkään muualle aiheutti välittömästi kitinän ja konttaamisen takaisin minulle. 2) Kylppärissä on talon parhaat valot ja salamattomalla kännykällä kuvatessa valo on todella tarpeen.

Tätähän se Vauvan kuvaaminen on:

Ehkä joka kymmenes kuva on suunnilleen tarkka ja esittää suunnilleen sitä, mitä pitikin. Onneksi ei tarvitse ostaa filmiä!

Rakennuksella on vedetty pikeä seinään vesieristeeksi. Rautakaupan myyjä oli kuulemma moittinut, että ei ole pikeä tarvinnut vuosiin tilata kenellekään. No meillepä piti! Pitää se ainakin paremmin vettä kuin patolevy. Pikiurakka on enää vähän kesken ja seinän vierusta osittain täytettykin.

torstai 9. lokakuuta 2008

Hameen uusi elämä ja muita ompeluksia

Kesähame palveleekin tästä eteenpäin puserona. Kangas riitti justiinsa, helma on ehkä sentin lyhyempi kuin mallissa. Kaavat ovat Suuren Käsityölehden syyskuun numerosta. Olipas kiva ommella vaihteeksi jotain itselle. Tykkään puserosta! Talvella pitänee tosin vetäistä pitkät hihat alle. Tällainen malli peittääkin sopivasti Vauvalta vielä jääneet vatsalöllöt. (Joo, jumppaan joskus, kun ehdin ja jaksan...)
Toinenkin kirjahylly sai lopulta seinän taakseen. Tipun puoli vetää jotenkin tyhmästi vinoon.
Tässä sitten Pojan konttori. Sinisen toisella puolella on siis Tipun kirjahylly. Poika valitsi itse kankaat ja hyväksyi suunnitelman.
Päärmäsin pari kangasta. Olkoot vaikka sitten pöytäliinoja. Tai ruskea pellavainen voi olla vaikka laudeliina. Aika näyttää. Pakkasin nämä laatikkoon, ne menevät odottamaan uuden kodin valmistumista.
Ja tämä sitten:
Vauva saatiin kiinni verekseltään lätsyttelemässä vettä suihkukaapin lattialla. Kaapin ovet olivat jääneet viimeiseltä suihkuttelijalta auki. Kiinnostava paikka tuo suihkukaappi!

maanantai 6. lokakuuta 2008

Liivihame

Tipu poseeraa uuden liivihameensa kanssa.
Liivihame eli edellisen elämänsä nuttuna. Vetoketju, helmapäärme ja olkasaumat on vanhaa. Etu- ja etusivukappaleiden saumassa olleet taskut purin ja taskunsuun kaitaleet ovat jälleen taskunsuussa, tällä kertaa paikkataskussa ja paljon ylempänä. Joustosametti on ihanan pehmeää. Etumustaan pitäisi kuulemma vielä ommella samettinauhasta iso sydän. Katsotaan, jos ehditään, muistetaan ja jaksetaan.
Jotenkin tässä on pämähtänyt päälle semmoinen kiirus, että ei meinaa ehtiä tehdä mitään. Kangasläjän lajittelu, peseminen ja silittäminen on työllistänyt yllättävän paljon. Nyt se homma alkaa olla loppusuoralla. (Kunhan vain keksin, minne saan kaikki uudet tilkkukankaat mahtumaan...) Huushollin pito tuntuu epätoivoiselta yritykseltä hallita kaaosta, joka ryömii aina esille jostain nurkasta, kun toisen nurkan saan selväksi. Apua!

perjantai 3. lokakuuta 2008

Merimiesnutun tekele

Vauvan nutun miehusta on valmis. Tämä oli taas niitä töitä, joita kannatti vähän ajatella ennen tekemistä. Kaikki on neulottu yhtenä kappaleena ja työssä on vain kuusi langanpäätä pääteltävänä ja ommeltavaksi jäi noin kolmen sentin pituiset reiät molemmin puolin takakappaleen kauluksessa. Ohjeen mukaan olisin tehnyt etu- ja takakappaleet sekä kauluksen erikseen. Helmalle pitää varmaan tehdä vielä jotain, jotta siitä tulee napakampi. Lörpötyksen olisi tietysti voinut välttää, jos olisin luonut silmukat toisella tavalla, mutta en millään vain viitsinyt silloin.
Meillä on ollut varsinainen myyräinvaasio. Viime viikolla joku ilta myyrä kipitteli tyynesti tuvan lattialla, kun katsoimme Isännän kanssa telkkua. Viritimme nakin sille ja aamulla se siitä löytyikin. Eilen aamuna pitkin taloa juoksenteli kaksikin myyrää. Taisivat reppanat olla niin kauhuissaan että edes nakissa oleva juusto ei kelvannut. Toisen sain tuvassa pyydystettyä sangon alle ja toinen taisi häipyä omia aikojaan. Hiiriä taas on pyydetty nakeilla komeroista jo muutama kappale. Pitäisi ostaa lisää nakkeja, kaksi tuntuu olevan liian vähän. Komeroissa on pakko pitää koko ajan, jotta hiiret eivät sotke siellä olevia tavaroita.

Rakennuksella alimman kerroksen ulkoseinät on nyt muurattu. Poutakelikin vaihtui sopivasti sateeksi, mutta onneksi Åkessa on vedenpitävä katto. Kaivuhommia siis löytyy sadepäivien varalle.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Kauniita peittoja

Sain käsiini tällaisen aarteen:
Peitto on kirjailtu käsin ilmeisesti kevyesti huovutetulle pohjalle. Kirjaillut kohdat ovat hyvässä kunnossa, väleissä on reikiä. Ei tarvitse hakea kaukaa syytä siihen, miksi peitto on näinkin tiukkaan kirjottu: kestää paremmin. Peitossa on muutamia tahroja. Pituus taitaa olla parin metrin luokkaa. Harmi, kun siihen ei ole laitettu vuosilukua. En ole ennen nähnytkään tällaista peittoa. Onkohan nämä kuinka yleisiä?

Pelastin vielä tämänkin peitonraadon.
Hiiretköhän tästä ovat kukkien välit vieneet? Tuumasin, että tämä on liian huonokuntoinen, jotta edes harkitsisin korjaamista. Revin riekaleet kappaleiksi sillä tavalla, että sain järkevän kokoisia ja kuvioisia paloja. Täytyy katsella, mihin niitä voisi käyttää. Pari rumimman näköistä pesin kokeeksi pyykinpesukoneessa villanpesuohjelmalla ja kylmällä vedellä. Eivät menneet miksikään. No ehkä vähän puhdistuivat kuitenkin. Näiden riekaleiden kanssa voisi testata, pystyisikö ehjempää peittoa korjaamaan huovuttamalla.